Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Hiljaisuus

Mielenmaisemia: Hiljaisuus

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Hil­jaisuus on se, mitä tar­vitsee kuul­lakseen itsensä. Ei äänet­tö­myyttä, sitä, että ei kuulu mitään. Mie­luiten luonnon ääniä omien aja­tusten taus­talle. Tuulen huminaa, lin­tujen laulua, taus­talla kuu­luvia työn ääniä. 

Ääni­mai­seman tut­kijat sanovat, että hil­jaisuus on tun­nelma, jossa on jon­kin­lainen äänten tasa­paino. Tun­nelma, joka ei sisällä turhaa melua. Täy­del­lisen äänet­tö­myyden tilalle kai­paamme pieniä ääniä. Jotain kiin­nos­tavaa, mutta ei häi­rit­sevää. Siitä syntyy tasa­paino sisäisten ja ulkoisten äänien välillä, tasa­paino omien aja­tusten ja ympä­ristön virik­keiden välillä.

Pienet äänet ovat hil­jaista puhetta tai taka-alalla kuu­luvia elämän ääniä. Ne ovat sateen ropinaa, askelia ja lasten ja koirien unisia ään­näh­dyksiä. Ne muo­dos­tavat taustan sille, mitä tekee, ja suo­jaavat yksinäisyydeltä.

Sen sijaan ihmisen aiheuttama melu on hai­tal­lista. Se saa ärtymään ja estää kes­kit­ty­misen. Luonnon äänet puo­lestaan rikas­tut­tavat ja aut­tavat huo­maamaan kuinka paljon muuta maa­il­massa on kuin minä itse. Hil­jaisuus auttaa näkemään eläimet ja havait­semaan kasvien eri­lai­suuden. Het­kessä maailma on täy­dempi kuin äsken. 

Lue lisää Mie­len­mai­semia:
Aika, Pyö­räily, Yhtei­söl­lisyys, Kuuntelu, Ystä­väl­lisyys, Avu­liaisuus, Ter­veh­ti­minen, Vapaus, Kii­reet­tömyys, Unoh­ta­minen, Rentous, Rau­hal­lisuus

Soita 000 000 0000