Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Unohtaminen

Mielenmaisemia: Unohtaminen

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Ihmet­telin sitä muu­taman päivän ajan aina, kun olimme läh­teneet liik­keelle. Pyö­räily tuntui hel­polta ja aja­tukset vaih­tuivat mai­se­masta johonkin, jota oli viime päivinä poh­tinut. Jokin oli kui­tenkin toisin kuin ennen, mutta mikä? Mie­lessä ei enää pyö­rinyt tuttu työhön liittyvä seka­melska. Muut aja­tukset olivat saaneet tilaa. Tunsin unoh­ta­misen vapaut­tavan voiman. 

Joskus tuntuu siltä, että unoh­ta­minen on usein tär­keämpää kuin muis­ta­minen. Ihanat muistot vir­kis­tävät, mutta on toi­sen­lai­siakin muis­ti­kuvia. Esi­mer­kiksi kaikki se työ­päi­vit­täinen, mikä ei ole tarpeen: ikävät kom­mentit, töykeät ilmeet, tar­koi­tuk­sel­liset töl­väisyt, tie­toiset syrjään jät­tä­miset. Ja juuri ne ihmiset, joita ei todel­lakaan haluaisi ajatella. 

Oli kiin­nos­tavaa huomata, että kun maisema vaihtui, kaikki sel­lainen jäi mie­lestä. Kuin tai­kais­kusta, tekisi mieli sanoa. Ehkä unoh­ta­minen on auto­maat­tista, kun ympä­ristö on toinen. Ei kuulu enää minulle, ei ole tärkeää, ne ovat joi­denkin toisten tilan­teita heidän työ­elä­mässään. Aivot antavat vapauden unohtaa. Se tulee lähes hiipien. Sen tun­nistaa siitä, että huomaa ajat­te­le­vansa ihan muuta. Toi­sen­laiset asiat ovat täyt­täneet mielen. 

Mikä oman mielen vapaus! Sitten huo­masin kadun var­rella tutun lauseen: Gegen das Ver­gessen. Unoh­ta­mista vastaan. Sillä vii­tataan siihen, ettei kansa saa unohtaa teke­miään jul­muuksia, sillä tor­ju­minen voi johtaa niiden tois­tu­miseen. Mie­lessä pitä­minen on tärkeää, jotta huo­mat­taisiin merkit, jotka joh­tavat vas­tak­kai­na­set­teluun ja syr­ji­miseen. Siksi muis­ta­minen on kan­sa­kun­nalle tärkeää, vaikka unoh­ta­minen on yksit­täi­selle ihmi­selle aika ajoin tarpeen. 

--

Lue lisää Mie­len­mai­semia:
Rentous, Rau­hal­lisuus

Soita 000 000 0000