Mielenmaisemia: Tervehtiminen

Hei, mitä kuuluu? Ter­vehdys, onpa hauska nähdä pit­kästä aikaa. Hyvää huo­menta ja ter­ve­tuloa tähän tilaisuuteen! 

Ter­veh­ti­minen ei ole vain sosi­aa­linen tapa. Se vai­kuttaa ihmisten välisiin suh­teisiin lähen­tä­mällä niitä. On vai­keampi olla välin­pi­tä­mätön sel­laisen koh­ta­losta, joka on edes hyvän päivän tuttu. 

Ter­veh­ti­minen on hyvin kult­tuu­ri­si­don­naista. Kun kysyy, miten työyh­tei­sössä toi­mitaan, saa yleensä vas­tauksen, että totta kai ter­veh­dimme kaikkia. Huo­menet sanotaan vas­taan­tu­li­joille. Tai ainakin tutuille. Tai ainakin vas­tataan, kunhan toinen ter­vehtii ensin. Jos ei satu olemaan jotain muuta meneillään samaan aikaan. 

Toi­sesta kult­tuu­rista tullut nuori nainen kertoi hetki sitten, että heillä hymyillään vastaan tule­ville, vaikka eivät oli­sikaan tuttuja. Hän oli häm­men­tynyt tavas­tamme katsoa sivuun ja pyr­ki­myk­sestä väl­tellä koh­taa­mista ja pohti, miksi tun­numme kart­tavan muiden kat­setta. Me muti­simme jotain koh­te­li­aasta tavasta antaa muiden olla rau­hassa, halusta olla häi­rit­se­mättä ja halut­to­muu­desta herättää huo­miota. Siinä tilan­teessa ne kaikki tun­tuivat teko­syiltä köm­pe­lölle käytökselle. 

Ter­veh­ti­minen on merkki toi­selle: huomaan sinut, olet ter­ve­tullut, olemme ver­taisia, tästä on hyvä jatkaa. Ter­veh­ti­minen ei vie aikaa, vaadi seu­rus­telua tai oleta ystä­väksi. Miksi se kui­tenkin on jossain niin vaikeaa, lähes ylit­se­pää­se­mätön este ihmisten välillä, vaikka voisi olla portti toisen luo?

--

Lue lisää Mie­len­mai­semia:
Vapaus, Kii­reet­tömyys, Unoh­ta­minen, Rentous, Rau­hal­lisuus