Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

plant-2820663__340

Työyhteisön kärjistyneet roolihahmot: pilkalliset

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Pil­kal­lisuus on jotakin, jota on vaikea kuun­nella. Se tuntuu alen­tavan kuu­lijan pilk­kaajan tasolle ja saman­ai­kai­sesti se satuttaa. Se ei vält­tä­mättä tule sanoista, vaan pure­vasta sävystä ja asen­teesta. Pilk­kaaja ivaa asioita tai toisia tie­toi­sesti tavoit­teenaan kri­ti­soida. Hän vain tekee sen tavalla, joka saa huomion pois itse asiasta ja siirtää sen tunnetasolle.

Pil­kal­liset ovat ankeut­tajien lailla niitä, jotka tie­tävät paremmin. Kun ankeuttaja har­maan­nuttaa kaiken ympä­rillään, pil­kal­linen repii pie­niksi pala­siksi. Siksi pil­kal­lisen kanssa työs­kentely on vaikeaa sekä kol­le­goille että esi­mie­helle. Kes­kus­telun avaukset voivat saada ymmär­tä­mät­tömän ja hal­vek­sivan vas­tauksen. Sisim­mässään pil­kal­linen saattaa tun­nistaa palautteen tar­koi­tuk­sen­mu­kai­seksi, mutta omak­suttu rooli ei anna periksi. Pil­kal­listen myön­teisiä puolia voi olla vaikea tun­nistaa, sillä sosi­aa­linen rooli peit­tävät ne alleen. Silti on hyvä tie­dostaa, että usein pil­kal­liset ovat luu­tu­neiden tapaan asioista perillä. Asiao­saa­mi­selle on käyttöä, kunhan sen saa kuo­rittua nal­jailun alta.

Koska yhteistyön pitää kui­tenkin sujua, on pil­kal­li­senkin toi­mintaan puu­tuttava. Palautteen sään­nöl­li­syy­dellä on vai­ku­tusta, samoin sillä, että työyh­teisö näyttää, ettei hyväksy pil­kal­lista puhe­tapaa. Sävyllä ja sanat­to­malla vies­tin­nällä on täs­säkin mer­ki­tystä. Lempeän luja ja mää­rä­tie­toinen ystä­väl­lisyys tehoaa usein paremmin kuin ival­liset sanat.

Tutustu myös ankeut­tajaan, luu­tu­neeseen, kyy­niseen

Soita 000 000 0000