Vuorovaikutus on kaiken kanssakäymisen perusta. Ilman sitä eivät asiat etene tai suhteet ihmisten välillä kehity. Moni kokee, että asiat hoituisivat mutta ihmiset mutkistavat ne. Vuorovaikutus olisikin helppoa ilman toiveita ja odotuksia, pelkoja ja salaisuuksia, mukaan ottamista ja poissulkemista, tunteita ja vaikuttamisen tarpeita. Tilanteesta riippumatta kaikissa sosiaalisissa tilanteissa on tarve sekä ratkaista asiat että huolehtia ryhmän tunnetilasta. Ja niiden onnistumisella taas on vaikutuksensa siihen, miten yhteistyö sujuu jatkossa.
Se, miten kohtelemme toisiamme, on ratkaisevaa. Rohkeneeko puhua ja ottaa kantaa, malttaako kuunnella, pystyykö ymmärtämään. Onko riittävän herkkä havaitsemaan, mitä ryhmässä tapahtuu, uskaltaako luottaa ja haluaako toimia yhteisten tavoitteiden eteen. Jos jonkun tapa toimia estää vuorovaikutuksen, ei neuvottelukaan voi onnistua.
Siksi on tärkeää, että vuorovaikutus sujuu. Palavereissa se tarkoittaa, että pysytään agendassa, ei harhailla turhia ja kunnioitetaan yhteistä aikaa ja toisiamme. Puhutaan rakentavasti, ei repivästi, ja ollaan riittävän avoimia. Varmistetaan, että viesti on ymmärretty oikein ja sovitaan jatkosta. Noudatetaan siis samoja sääntöjä, jotka koskevat kaikkea hyvää vuorovaikutusta ja kohtelua.
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää vuorovaikutuksen käännekohtiin. Kun tilaisuus alkaa ja loppuu, tai kun puheenaihe vaihtuu. Kun tehdään päätöksiä tai syntyy ristiriitoja. Kun tunnelma muuttuu tai sanattomasta viestinnästä huomaa, että jotain tapahtui. Kun joku rikkoo itsestään selviä kohteliaisuussääntöjä tai menettää malttinsa. Kaikissa näissä tilanteissa on hyvä pohtia omaa roolia ja toimintaa mutta myös kasvojen säilyttämisen merkitystä ja niitä keinoja, joilla vuorovaikutusta voi parantaa.
