Oikeudenmukaisuus on yksi niistä tekijöistä, jotka tutkimusten mukaan vaikuttavat merkittävästi siihen, miten kokee työpaikan (tai minkä tahansa yhteisön) toiminnan. Onko se reilua vai epäreilua, ihmiset huomioivaa ja sellaista, että pääsee vaikuttamaan niihin asioihin, jotka liittyvät omaan työhön. Vai tuntuuko siltä, että asioita salaillaan, sovitaan selän takana ja reilu kohtelu on vain joidenkin oikeus.
Mistä oikeudenmukaisuudessa on kyse? Vaikka tietyt piirteet luonnehtivat oikeudenmukaisuutta (kuten yhdenvertaisuus, tasapuolisuus ja eettisyys), jokaisella meistä on kokemushistoriansa ja arvojensa mukaiset odotuksensa siitä, mikä on oikein ja reilua. Otetaan esimerkiksi päätöksenteko. Joku pitää reiluuden tärkeimpänä mittarina sitä, millainen päätös on sisällöltään. Toinen taas sitä, onko itse päässyt vaikuttamaan siihen. Kolmannen kannalta tärkeintä on, että päätösprosessi on selkeä ja läpinäkyvä, neljäs taas sitä, että päätöksen perusteet ja vaihtoehdot kerrotaan. Viidennelle on viime kädessä tärkeintä se, että ihmisiä kohdellaan hyvin, silloin pystyy elämään erilaisten päätösten kanssa. Moni taas pitää oikeudenmukaisuuden kriteerinä sitä, että kaikki tai ainakin suuri osa edellä mainituista toteutuu.
Koska oikeudenmukaisuuden sisältö on laaja ja jokaisella on siihen näkökulmansa, esimiehen on hyvä huomioida ne kaikki sekä päätösten valmistelussa että niistä kertoessa. Se vaatii ehkä enemmän aikaa, mutta näkyy kokemuksena reilusta toiminnasta. Eikä kyse ole vain siitä, miten itse tulee kohdelluksi. Se, miten muihin suhtaudutaan, synnyttää tulkintoja tulevaisuudesta ja omasta asemasta. Mitä oikeudenmukaisempaa toiminta yhteisössä on, sitä luottavaisemmin mielin myös tuleviin muutoksiin voi suhtautua.
Oikeudenmukaisuuden lisäksi omiminen on aihe, joka kiihdyttää tunteita tilanteessa kuin tilanteessa. Tarkoitan sitä todennäköisesti kaikille tuttua tilannetta, joissa näkee jonkun toisen esittävän omana ajatuksenaan sen, mitä itse on ehdottanut /ideoinut /valmistellut. Joskus alkuperäinen tekijä saa maininnan, useimmiten ei. Silloin oikeudenmukaisuus on kaukana, ja toiminta tuntuu vain epäreilulta.
Ei auta, vaikka kahden kesken saisi palautetta hyvästä ideasta ja siitä, että omija vain hieman jalosti hyvää ideaa eteenpäin, jos julkinen kuva tilanteesta on ihan toinen. Toisen työn omiminen omaan nimiin kertoo paitsi henkilökohtaisista pyrkimyksistä myös kulttuurista, jossa siihen ei juuri kiinnitetä huomiota. Parhaita vastakeinoja omimiselle on rakentaa kulttuuria, jossa huomioidaan laajasti ja julkisesti uudet ideat, muutosehdotukset ja erityisesti niiden esittäjät.
Tutustu myös Näyttelemiseen & Nipottamiseen, Malttiin & moittimiseen, Liikkeeseen ja Lykkäämiseen, Kiinnostukseen ja Kerskailuun, Jutteluun ja Juoruun, Ihmettelyyn ja Iloon, Harjoitteluun ja Haihatteluun, Guruun, Fraasiin, Edistämiseen ja Epämääräisyyteen, Diversiteettiin, Caseen, Balanssiin & Arvostamiseen ja Ankeuttamiseen
