Vastavuoroisuudesta

Vaikka vastavuoroisuus on kaikkien ihmissuhteiden perusta, ei se tunnu olevan itsestään selvää työyhteisöissä. Kilpailu astuu avuliaisuuden tilalle, klikkiytyminen korvaa yhteistyön ja kritiikki valtaa tilaa rakentavalta keskustelulta. Vastavuoroisuus tuntuukin edellyttävän aavis­tuksen pyy­teet­tö­myyttä, ripauksen omaeh­toi­suutta ja tilkan hyvän teke­mistä. Sitä helpottaa myö­tä­tun­toinen suh­tau­tu­minen ja keskinäinen luottamus. Mitä vastavuoroisuus on käytännössä?

Vastavuoroisuudessa on yksin­ker­tai­sim­mil­laan kyse anta­mi­sesta ja saa­mi­sesta, siitä, että vas­ta­taan toi­sen tekoon. Usein samalla mitalla, hyvässä ja pahassa. Vas­ta­vuo­roi­suus on nimensä mukai­sesti molem­min­puo­lista. Ei riitä, että toi­nen antaa ja toi­nen ottaa, vaan hyöty koh­dis­tuu kum­paan­kin. Muo­dos­tamme aina­kin het­kel­li­sesti erään­lai­sen mini-yhtei­sön, josta hyö­dymme molem­mat.

Vastavuoroisuus katoaa helposti kiireen keskellä. Mutta se on myös itselle tarpeellinen pysähtymisen paikka. Kun malttaa hetken olla toisen käytettävissä, saa itselleenkin tilaa ajatella ja järjestellä omia ajatuksiaan. Se on kaiken hälyn ja tekemisen keskellä tarpeen, myös oman hyvinvoinnin kannalta.