Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Vastavuoroisuus

Vastavuoroisuudesta

Vaikka vas­ta­vuo­roisuus on kaikkien ihmis­suh­teiden perusta, ei se tunnu olevan itsestään selvää työyh­tei­söissä. Kil­pailu astuu avu­liai­suuden tilalle, klik­kiy­ty­minen korvaa yhteistyön ja kri­tiikki valtaa tilaa raken­ta­valta kes­kus­te­lulta. Vas­ta­vuo­roisuus tun­tuukin edel­lyt­tävän aavis­tuksen pyy­teet­tö­myyttä, ripauksen omaeh­toi­suutta ja tilkan hyvän teke­mistä. Sitä hel­pottaa myö­tä­tun­toinen suh­tau­tu­minen ja kes­ki­näinen luot­tamus. Mitä vas­ta­vuo­roisuus on käytännössä? 

Vas­ta­vuo­roi­suu­dessa on yksin­ker­tai­sim­mil­laan kyse anta­mi­sesta ja saa­mi­sesta, siitä, että vas­ta­taan toi­sen tekoon. Usein samalla mitalla, hyvässä ja pahassa. Vas­ta­vuo­roi­suus on nimensä mukai­sesti molem­min­puo­lista. Ei riitä, että toi­nen antaa ja toi­nen ottaa, vaan hyöty koh­dis­tuu kum­paan­kin. Muo­dos­tamme aina­kin het­kel­li­sesti erään­lai­sen mini-yhtei­sön, josta hyö­dymme molemmat.

Vas­ta­vuo­roisuus katoaa hel­posti kiireen kes­kellä. Mutta se on myös itselle tar­peel­linen pysäh­ty­misen paikka. Kun malttaa hetken olla toisen käy­tet­tä­vissä, saa itsel­leenkin tilaa aja­tella ja jär­jes­tellä omia aja­tuk­siaan. Se on kaiken hälyn ja teke­misen kes­kellä tarpeen, myös oman hyvin­voinnin kannalta. 

Soita 000 000 0000