Mielenmaisemia

Sitkeys on äärim­mäisen hyö­dyl­linen omi­naisuus. Siinä ei ole kyse jostain extreme-suo­­ri­­tuk­­sesta tai kyvystä toistaa jotain kym­meniä kertoja. Sitkeys on poh­jim­miltaan jotain muuta.  Arki­päi­väinen sin­nikkyys on

Arki­päivän kes­tävyys on merkki siitä, että elä­mästä naut­ti­minen on hel­pompaa. Jos elää noja­tuo­lie­lämää, kunnon puut­tu­mista ei vält­tä­mättä huomaa. Mutta kun poistuu kodin ja työ­paikan väliseltä

Teke­minen pitää mielen vir­keänä. Joskus riittää, että on toi­melias ja puu­hailee, ei ole vain pai­kallaan. Se on samalla rytmin vaihtoa; istuu rau­hassa ja lukee, nousee

Hartiat jumit­tuvat pal­josta kir­joit­ta­mi­sesta tai selkä soh­valla loju­mi­sesta.  Jalat rasit­tuvat pel­kästä juok­se­mi­sesta ja ainainen salaatin syö­minen voi alkaa tympiä. Silloin tar­vitaan jotain muuta. Uudis­tu­minen tuo

Mat­ka­päivät eivät aina suju niin kuin luuli, hyvästä val­mis­te­lusta huo­li­matta. Niin kuin sinä kesänä, kun siihen asti loistava pyö­rätie siirtyi yhtäkkiä kapealle vil­kas­lii­ken­tei­selle maan­tielle. Pyöräilijää

Tilanne, jolloin ärtymys muuttuu levol­li­suu­deksi tai kiukku välin­pi­tä­mät­tö­myy­deksi. Kun tympeys vaihtuu ute­liai­suu­deksi tai raskaat mietteet herää­väksi kiin­nos­tuk­seksi. Se on kohta, jolloin pystyy pääs­tämään irti niistä

Hetki, jolloin lumoudut mai­se­masta tai kat­seesta, joka kos­kettaa. Näet aurin­gon­nousun oranssin ja tur­koosin kirk­kaampina kuin ennen ja lokkien siipien liikkeen valai­sevan taivaan. Rie­mastut siitä, mitä

Se, mitä kuu­lemme, on mer­kittävä mielen maisema. On ihan eri asia olla ympä­ris­tössä, jossa mus­ta­rastaan laulu sekoittuu leh­ti­metsän lin­tujen moniin ääniin ja vaihtuu kiu­rujen liverrykseen

Hil­jaisuus on se, mitä tar­vitsee kuul­lakseen itsensä. Ei äänet­tö­myyttä, sitä, että ei kuulu mitään. Mie­luiten luonnon ääniä omien aja­tusten taus­talle. Tuulen huminaa, lin­tujen laulua, taustalla