Mielenmaisemia

Se, mitä salailet, pal­jastaa miten suh­taudut muihin ja mil­laisen kuvan haluat itsestäsi antaa. Tai pikem­minkin, mitä ei halua itsestään näyttää. Kon­kreet­ti­sesti salailu tulee esille siinä,

Hai­hattelu astuu kuvaan silloin, kun raahaa mukanaan kai­ken­laista, jota olisi kiva tehdä, mutta kaikki jää käyt­tä­mättä. Kuten mat­kalle mukaan pari kirjaa, eikä lue kuin näytösluontoisesti

– Läh­de­täänkö? – Ei taida jaksaa. Voidaan mennä huo­men­nakin. Tai joku muu päivä. Velttous näkyy haluna valita lyhyin reitti, oikaista tai mie­luiten jättää väliin. Ei kaikkea

Häntä kuun­nellaan eri­tyisen tar­kasti, jokainen juttu huo­mioidaan. Myön­nellään ja kom­men­toidaan, ollaan kiin­nos­tu­neita ja kysellään. Jat­ketaan samasta aiheesta. Oma juttu saa jäädä kesken, jos Hän puhuu.

Läpi­kuultava, kirkas, selkeä, avoin, ilmeinen, läpi­näkyvä. Yti­mek­käitä ilmaisuja, joita voi käyttää kuvaamaan sekä materiaa että toi­mintaa. Kau­niista sanoista huo­li­matta läpi­nä­ky­vyy­dellä on kahdet kasvot. Läpi­näkyvä toiminta

Jatkuva kri­tiikki tappaa innos­tuksen. On han­kalaa iloita pie­nistä asioista ja pitää itseään hyvällä mie­lellä, jos ympä­rillä olevat näkevät vain epä­kohtia.  Teksti on epä­selvä, ehdo­tukset puutteellisia,

Sitkeys ja kes­tävyys ovat sisa­ruksia. Sitkeys on omi­nai­suuden lisäksi opittu tapa, jak­sa­minen sen sijaan kehittyy ajan myötä. Molempien mer­kitys tuli näky­väksi, kun vael­lus­reis­sulla sade vain

Sitkeys on äärim­mäisen hyö­dyl­linen omi­naisuus. Siinä ei ole kyse jostain extreme-suo­­ri­­tuk­­sesta tai kyvystä toistaa jotain kym­meniä kertoja. Sitkeys on poh­jim­miltaan jotain muuta.  Arki­päi­väinen sin­nikkyys on

Arki­päivän kes­tävyys on merkki siitä, että elä­mästä naut­ti­minen on hel­pompaa. Jos elää noja­tuo­lie­lämää, kunnon puut­tu­mista ei vält­tä­mättä huomaa. Mutta kun poistuu kodin ja työ­paikan väliseltä