Mielenmaisemia

Istua heti kir­ja­kaupan oven eteen lukemaan juuri ostettua kirjaa. Mennä kah­vilan aurin­ko­var­jojen alle, jutella ja syödä jotain hyvää. Pelata kave­reiden kanssa; jal­ka­palloa, ten­nistä, hei­tellä laiskasti

Ensin yksi paperi jää pöy­dälle, hakeutuu sille luon­teen­omaiseen vapaana olevaan paikkaan. Ja heti kun se on val­lannut tilan, sen päälle alkaa kertyä saman­laisia luon­no­nilmiön voimalla.

Suuri ego. Mikä ihana tekosyy käyt­täytyä kuten haluaa. Pysäyttää lii­kenne, kun haluaa kävellä tien yli. Puhua niin kovaa, että koko ravin­to­lasali kuulee. Ottaa aina pelleilme

Ihmisten eri­lai­suuden havaitsee, kun kuun­telee tar­kasti mistä he mie­luiten puhuvat. Mikä on se jokin, joka saa silmät syt­tymään ja äänen kohoamaan innos­tuk­sesta tai pai­numaan luottamuksellisen

Se, mitä salailet, pal­jastaa miten suh­taudut muihin ja mil­laisen kuvan haluat itsestäsi antaa. Tai pikem­minkin, mitä ei halua itsestään näyttää. Kon­kreet­ti­sesti salailu tulee esille siinä,

Hai­hattelu astuu kuvaan silloin, kun raahaa mukanaan kai­ken­laista, jota olisi kiva tehdä, mutta kaikki jää käyt­tä­mättä. Kuten mat­kalle mukaan pari kirjaa, eikä lue kuin näytösluontoisesti

– Läh­de­täänkö? – Ei taida jaksaa. Voidaan mennä huo­men­nakin. Tai joku muu päivä. Velttous näkyy haluna valita lyhyin reitti, oikaista tai mie­luiten jättää väliin. Ei kaikkea

Häntä kuun­nellaan eri­tyisen tar­kasti, jokainen juttu huo­mioidaan. Myön­nellään ja kom­men­toidaan, ollaan kiin­nos­tu­neita ja kysellään. Jat­ketaan samasta aiheesta. Oma juttu saa jäädä kesken, jos Hän puhuu.

Läpi­kuultava, kirkas, selkeä, avoin, ilmeinen, läpi­näkyvä. Yti­mek­käitä ilmaisuja, joita voi käyttää kuvaamaan sekä materiaa että toi­mintaa. Kau­niista sanoista huo­li­matta läpi­nä­ky­vyy­dellä on kahdet kasvot. Läpi­näkyvä toiminta

Mistä kir­joit­ta­minen alkaa? Joskus ideasta, joskus pyyn­nöstä, joskus siitä, että miettii, mitä haluaisi ymmärtää paremmin. Tällä kertaa kir­joit­ta­minen alkoi havain­noista ja sopi­vasta ajan­koh­dasta. Se, mitä