Sosiaaliset ansat 1/4

Mistä sosi­aa­li­sessa ansassa on kyse? Yhtenä päivänä vain huomaat olevasi jumissa. Olet aivan eri lin­joilla kuin sinulle läheinen ihminen, mutta epäröit, kuinka voi­mak­kaasti tuot sen esille, sillä toi­selle asia näyt­täytyy sinä hetkenä elämän tär­keimpänä kysy­myksenä. Et kui­tenkaan tahdo toimia arvojesi vas­tai­sesti. Ennen niin luonteva yhdes­säolo muuttuu yhtäkkiä kiusal­li­seksi ja tunnet olevasi ansassa.

Tun­nistat paineen olla toisen kanssa samaa mieltä tai vähintään olla aset­tu­matta eri puo­lelle jul­ki­sesti. Samalla pohdit, pidätkö mie­luummin kiinni omasta kan­nastasi vai otatko riskin välien mah­dol­li­sesta heik­ke­ne­mi­sestä. Ris­ti­rii­taisen tilanteen kes­kel­läkin pidät silti tär­keänä olla lojaali ystä­vällesi, kol­le­galle, työ­ryhmän vetä­jälle tai sille tyy­pille, joka niin monesti on aut­tanut sinua.

Mutta juuri nyt se vain tuntuu niin vaikealta.

Sosi­aa­linen ansa on sitou­tu­misen kään­tö­puoli. Mitä mer­ki­tyk­sel­li­sempi toinen ihminen on sinulle, sitä hel­pommin tunteet tart­tuvat ja alat pitää samoja asioita tär­keinä ja totena. Saman­lainen ajat­te­lutapa hel­pottaa yhdes­säoloa, mutta siitä voi tulla myös normi, josta ei voi poiketa. Odotus saman­mie­li­syy­destä voi muo­dostua ansaksi.

Sosi­aa­liseen ansaan voi pudota monesta eri syystä. Esi­mer­kiksi luot­ta­musansa on hyvin tyy­pil­linen. Se syntyy, kun olet ker­tonut toi­selle jotain hyvin yksi­tyistä. Olet iloinen, että olette läheisiä ja pys­tytte puhumaan avoi­mesti kai­kesta. Kunnes saat kuulla, että tämä puhuu asioistasi muil­lekin. Ansa laukesi. Olit uskonut ihmiseen, joka ei osoit­tau­tunut luot­ta­muksesi arvoiseksi. 

Saatat myös langeta tie­toi­sesti ase­tettuun ansaan. Ne ovat yleensä osa sosi­aa­lista peliä ja niiden tar­koitus on pilata toisen maine hyö­dyn­tä­mällä kaikki tilanteet, joissa hän joutuu huonoon valoon. Ei esi­mer­kiksi anneta tilai­suutta val­mis­tautua, joten esiin­ty­minen voi mennä pieleen. Tai häntä töl­väistään näky­västi, ker­rotaan jotain luot­ta­muk­sel­lista jul­ki­sesti, nos­tetaan esille aina vain huonona esi­merkkinä tai nolataan jät­tä­mällä ker­to­matta jotakin tärkeää, jonka kaikki muut jo tietävät.

Ansaan jou­tuneen tilanne on tukala, eikä pois­pääsy ole helppoa. Siitä nimitys ansa tuleekin. On juut­tunut kiinni johonkin tai tuntee makaa­vansa syvän kuopan poh­jalla ja etsii epä­toi­voisena ulospääsyä.

Jäin miet­timään omia sosi­aa­lisia ansojani.

Luot­ta­musansaan olen jou­tunut monta kertaa. Kun yhteis­henki alkaa löytyä, kes­kustelu sujuu ja tun­numme olevan samalla puo­lella, tuntee voi­vansa puhua mistä vain kuin hyvälle ystä­välle, vaikka kyse on esi­mer­kiksi puolitutusta.

Ei, en tar­koita, että toinen tie­toi­sesti aset­taisi ansan, vaan että tilanne ei ollutkaan sel­lainen, kuin tul­kitsin sen olevan. Silloin luot­ta­muk­sella puhutut jutut saat­tavat tulla yllättäen vastaan.

”Kuulin, että olit ihme­tellyt … olit puhunut, että … ilmei­sesti olet sitä mieltä, että …”

Näissä tilan­teissa häm­mentyy ja pettyy saman­ai­kai­sesti. Näinkö tämä menikin? Aja­tukset tem­poi­levat ja usein vain mutisee jotain vas­tauk­seksi, ihan kuin olisi tilanteen tasalla eikä siinä olisi mitään outoa. Sillä kuka nyt haluaisi ensim­mäi­seksi kertoa tul­leensa petetyksi?

Mutta puhetta useammin luot­ta­musansaan jou­tu­minen pal­jastuu kat­seista ja ilmeistä, jotka pal­jas­tavat, että muut ovat saaneet tietää sinusta jotain uutta.

Jotakin sel­laista, jonka ajat­telit olevan vain sinun ja hänen, sinun ja heidän välistään. Jotakin, jolle olit antanut leiman ”luot­ta­muk­sel­linen”, mutta se oli kui­tenkin ker­rottu muille.