Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Vuorovaikutus

Minäkö asenteellinen? 1/2

Tehdään pieni ajatusleikki.

Pidätkö itseäsi vas­tuul­lisena, itse­näisenä ja kehit­ty­mis­ky­kyisenä?  Koh­telet toisia aina hyvin, myös silloin, kun olet vihainen, pet­tynyt tai tur­hau­tunut. Toimit rei­lusti ja osoitat luot­ta­musta, sillä tiedät, että muut tekevät par­haansa. Autat muita, tiedät saavasi heiltä tukea, ja yhteistyö sujuu kivoissa tun­nel­missa. Työ­pai­kalla esi­hen­ki­lökin tuntuu pääosin hyvältä tyy­piltä, jolta voi myös oppia, ja sama fiilis on usein silloin, kun tapaat kol­le­goita. Tunnet saavasi tapaa­mi­sista energiaa ja uusia näkökulmia.

Toden­nä­köi­sesti kuvaisit itseäsi suun­nilleen noin, jos sitä kysyt­täisiin vaikkapa työ­haas­tat­te­lussa. Tai ainakin sisim­mässäsi pyrit siihen. Todel­li­suu­dessa myös toimit usein noin. Toi­sinaan tavoitat kui­tenkin itsesi ajat­te­le­masta esi­mer­kiksi näin:

”Se ei kyllä ikinä ota mistään vas­tuuta. Kiin­nos­taa­kohan sitä edes mikään? Puhuu vaan selän takana, vaikka olisi oikea sano­misen paikka, ja kiu­kut­telee muille, jos hommat ei mene sen tahdon mukaan. Tai näyttää avoimen tyl­sis­ty­neeltä, jos puhe ei miellytä. Muiden teke­misiä se arvos­telee. Ihme tyyppi.”

Vaikka kuvaus voi tuntua kär­jis­ty­neeltä, moni ajat­telee joskus tuon kal­tai­sesti. Ja jokainen meistä on yhtä usein vas­taavien aja­tusten koh­teena. Satun­naiset ikävät aja­tukset eivät haittaa, mutta jos ne ovat yleisiä, se ei voi olla näky­mättä. Sisäinen kom­pas­simme kertoo nopeasti, mistä suun­nasta tuulee.

Se, miten poh­jim­miltasi koet toiset, kuuluu puheessasi ja näkyy teoissasi, vaikka kuinka yrit­täisit pei­tellä. Samalla pal­jastuu mitä ajat­telet itsestäsi suh­teessa muihin. Kerron esimerkin.

Olin samana syksynä kah­della eri kurs­silla, joiden sisäl­löissä oli paljon samaa. Se, missä ne sen sijaan ero­sivat lähes täysin toi­sistaan, oli opet­tajien toiminta. 

Toinen opettaja oli lämmin ja huo­mioiva, toinen kes­kittyi omaan puhee­seensa. Toinen halusi jakaa osaa­mistaan muille, toinen tuoda esille oman koke­muk­sensa. Toinen tuntui vil­pit­tö­mältä ja innos­tu­neelta yhtei­sestä ajasta, toinen taas kertoi, kuinka kiin­nos­tavia kes­kus­te­luita oli käyty muualla. Toinen oli kiin­nos­tunut muiden aja­tuk­sista, toinen muisti aina korostaa, keiden jul­ki­suu­desta tut­tujen kanssa hän on tehnyt yhteis­työtä. Toinen …

Taisit jo tajuta, mitä tar­koitan. Toisen ryhmän tun­nelma oli rento ja kes­kustelu vil­kasta, toi­sessa kom­mentit olivat hyvin varo­vaisia. Ja mikä tär­keintä, toi­sessa ryh­mässä jokainen tuntui oppivan paljon myös muilta kurs­si­lai­silta, toi­sessa henki oli aavis­tuksen kilpaileva.

En voinut olla ajat­te­le­matta, että opet­ta­jilla oli hyvin eri­lainen ihmis­kä­sitys. Toinen tuntui arvos­tavan jokaista, toinen vain itseään.

Asenne vai­kuttaa myös siihen, mitä havaitset ja mitä siitä päät­telet. On vaikea, ellei suo­rastaan mah­do­tonta, huomata sel­laista, mitä ei pidä mah­dol­lisena. Jos joku näyttää mie­lestäsi lais­kalta, yli­mie­li­seltä tai hyök­kää­vältä, et toden­nä­köi­sesti kiinnitä huo­miota siihen, että joissain tilan­teissa hän onkin aikaan­saava tai ystä­väl­linen. Tai jos koet jonkun vaikkapa itse­kes­kei­seksi ja jyrää­väksi, et pane mer­kille, jos hän toimii joskus toisin.

Ei, en tar­koita, että kaikki tilanteet pitäisi aina nähdä ruusun­pu­naisten lasien läpi. Tar­koitan vain, että kai­kissa meissä on monia eri puolia.

Sitä paitsi se, miten koh­telet muita, hei­jastuu siihen, miten he suh­tau­tuvat sinuun. Ryhmä toimii samalla myös peilinä: se, minkä kuvan saat omasta ase­mastasi, vai­kuttaa suoraan omaan käyt­täy­ty­mi­seesi. Vah­vistat annetun roolin tai yrität pyris­tellä siitä eroon.  Joskus molempia, jopa yhtä aikaa.

Soita 000 000 0000