Ihmisten välisillä suhteilla on yhteisössä aina iso rooli. Erityisesti johdon ja mielipidevaikuttajien antama malli siitä, keihin voi luottaa, on vahva toiminnan normittaja. Jokainen huomaa kyllä nopeasti, keitä pidetään luottamuksen arvoisina, ketkä ovat niitä, joiden kanssa yhteistyötä ei pidetä suotavana ja ketkä ovat saaneet epäluotettavan leiman.
Uusi ryhmän jäsen saattaa aluksi ihmetellä, miksi jäsen X on hieman kyseenalaisessa maineessa, henkilöön Y suhtaudutaan varautuneesti tai tiimistä B todetaan, että sen kanssa ei kannata juuri olla tekemisissä. Uuden henkilön omat havainnot saattavat olla erilaiset, mutta muiden näkemykset eivät voi olla vaikuttamatta. Näin ryhmän luottamuksen ja epäluottamuksen perinnettä välitetään eteenpäin.
Uusi omaksuu suhteet ja suhtautumisen monesti juurikaan kyseenalaistamatta, sillä tilannetta tuntevathan ”tietävät” asioiden oikean laidan. Ja koska yhteisö ja sen hyväksyntä on uudelle jäsenelle tärkeä, virran mukana on helppo mennä.
Usein yhteisön keskinäiset suhteet kuvastavatkin vuosien varrella tapahtunutta. Menneisyyden ristiriidat tai epäoikeudenmukaisiksi koetut tapahtumat jäävät pahimmillaan elämään vuosien ajaksi käyttäytymismalleina ja asenteina erityisesti silloin, kun niitä ei ole selvitetty yhdessä.
Mitä tunnepitoisempi tilanne, sitä vahvemmin ajattelu- ja toimintatavat jäävät voimaan. Joskus myös edeltäjän toiminta jää ikään kuin varjoksi, jonka kautta nähdään uudenkin ihmisen toiminta, vaikka se ei samanlaista olisikaan. Silloin uusi saa edeltäjänsäkin teot kantaakseen, niin epäoikeudenmukaiselta kuin se tuntuukin.
