Luottamus on herkkä muutoksille

Luot­tamus ei siis synny toi­vo­malla tai tah­don­voi­malla vaan yhteisen teke­misen ja tutuksi tule­misen kautta. Reilu kohtelu ja lupausten pitä­minen herät­tävät halun vastata samoin, eli olla vas­ta­vuo­roinen. Ja luot­ta­muksen ilma­pii­rissä jokainen saa myös vastuun ja val­tuudet toimia.

Silloin on myös hel­pompi kestää epä­var­muutta ja kes­ke­ne­räisiä asioita, sillä luot­tamus alkaa siitä, mihin tieto ja varmuus päät­tyvät. Se on tärkeä osa luot­ta­muksen ole­musta: luottaa, vaikka ei voi olla varma tule­vasta, mutta uskoo, että luot­ta­musta ei petetä.

Luot­ta­muk­sella ja psy­ko­lo­gi­sella tur­val­li­suu­della on tai­pumus hei­kentyä eri­laissa muu­tos­ti­lan­teissa. Ei oikein enää tiedä, mihin uskaltaa luottaa, ja tilanne saa miet­timään, onko alku­pe­räinen sisäinen lupaus sitoutua yhteisöön enää ennallaan. Ole­malla mukana toi­min­nassa on saanut panok­sensa vas­ta­lah­jaksi kenties arvos­tusta, tukea, lojaa­li­suutta ja hyväk­sy­tyksi tule­misen koke­muksen, tai kiin­nos­tavia teh­täviä, palkkaa ja uusia mah­dol­li­suuksia. Muu­tokset saavat epä­var­maksi siitä, miten niille käy. Myös yhteisön avain­hen­ki­löiden vaih­tu­miset voivat saada saman tunteen aikaan.