Luottamus ei siis synny toivomalla tai tahdonvoimalla vaan yhteisen tekemisen ja tutuksi tulemisen kautta. Reilu kohtelu ja lupausten pitäminen herättävät halun vastata samoin, eli olla vastavuoroinen. Ja luottamuksen ilmapiirissä jokainen saa myös vastuun ja valtuudet toimia.
Silloin on myös helpompi kestää epävarmuutta ja keskeneräisiä asioita, sillä luottamus alkaa siitä, mihin tieto ja varmuus päättyvät. Se on tärkeä osa luottamuksen olemusta: luottaa, vaikka ei voi olla varma tulevasta, mutta uskoo, että luottamusta ei petetä.
Luottamuksella ja psykologisella turvallisuudella on taipumus heikentyä erilaissa muutostilanteissa. Ei oikein enää tiedä, mihin uskaltaa luottaa, ja tilanne saa miettimään, onko alkuperäinen sisäinen lupaus sitoutua yhteisöön enää ennallaan. Olemalla mukana toiminnassa on saanut panoksensa vastalahjaksi kenties arvostusta, tukea, lojaalisuutta ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksen, tai kiinnostavia tehtäviä, palkkaa ja uusia mahdollisuuksia. Muutokset saavat epävarmaksi siitä, miten niille käy. Myös yhteisön avainhenkilöiden vaihtumiset voivat saada saman tunteen aikaan.
