Joukkoon kuulumisen lumo 3/4

Kun tunteet alkavat jyllätä, kan­nattaa olla tarkkana. Jouk­ko­voiman tun­nistaa esi­mer­kiksi siitä, että ryhmän jäsenet ovat alt­tiita vai­kut­ta­mi­selle tai uskovat her­kästi asioita kysee­na­lais­ta­matta mitään. Se näkyy myös suvait­se­mat­to­muutena, mus­ta­val­koisena ajat­teluna ja tai­pu­muksena yleistää yksit­täis­ta­paukset. Ja tie­tenkin siinä, että jou­kossa joh­tajan valta on ehdoton. 

Vahva ja yhte­näinen ryhmä hei­kentää yksilön vas­tuun­tun­netta ja lisää pai­netta toimia halu­tulla tavalla. Se johtaa myös tun­teeseen, että on vain yksi monista ja vailla todel­lista vai­ku­tus­valtaa. Silloin on helppo unohtaa itsensä ja peri­aat­teensa, ja mukautua kri­tii­kittä val­ta­virran ajat­teluun ja toimintaan.

Ajat­te­letko kenties, että aivan, noin voi tapahtua muille, vaan ei sinulle? Muiden mukana mene­mistä voisi tie­tenkin mora­li­soida tyyliin ”en minä ainakaan”, mutta mieti hetki:

Muis­tatko tilan­teita, joissa tunteet tun­tuivat tart­tuvan het­kessä? Ihan ok-olo vaihtui rie­muksi, pieni har­mitus suu­reksi kiu­kuksi, tai samastuit vah­vasti muiden tunnetilaan?

Oletko joskus huo­mannut teh­neesi jotain, mitä et todel­lakaan pidä suo­tavana, ja ihme­tellyt jäl­ki­käteen, miten näin kävi?

Oletko tavoit­tanut itsesi tilan­teesta, jossa olet ensin arvos­tellut voi­mak­kaasti muiden käyt­täy­ty­mistä ja hetken kuluttua huo­mannut toi­mivasi juuri samalla tavalla?

Vahva yhteinen tah­totila häi­vyttää yksilön roolia ja tekee hänestä tavallaan näky­mät­tömän. Silloin saattaa pii­loutua muiden selän taakse ja sopeutua, vaikka sisim­mässään oli­sikin eri mieltä. Ilmiön havaitsee sel­västi, kun pai­kalla on iso joukko, mutta sama tapahtuu myös pie­nissä porukoissa. 

Eri­tyi­sesti silloin, kun ilma­piiri on rii­tainen, täynnä suo­sikkeja tai klikkejä ja kukin pitää tiu­kasti kiinni omasta revii­ristään, on mukaan mene­mistä ja puolen valit­se­mista vaikea välttää. Myös pas­sii­vi­suu­della, koros­te­tulla itse­kes­kei­syy­dellä tai omien etujen aja­mi­sella on tai­pumus tarttua.

Ei ole yksin­ker­taista olla eri­lainen kuin ne, joiden joukkoon kuuluu. Jos oma toi­min­ta­tyyli on poik­keava, joutuu hel­posti sil­mä­ti­kuksi eivätkä aja­tukset saa vas­ta­kaikua. Sen sijaan jonkun toisen sanomana sama asia saattaa saada myön­teisen vas­taanoton. Niin taisi käydä minul­lekin tuossa yhdis­tyksen kokouksessa.