Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Johtamisen aakkoset

Johtamisen aakkoset: P niin kuin Pysähtyä ja Paistatella

Niin helppoa kuin pysäh­ty­minen tek­ni­sesti onkin, on se käy­tän­nössä osoit­tau­tunut vai­keaksi. Ei ehdi, ei ole tilai­suutta, ei ole aikaa.  Eikä aina edes huomaa, että siihen olisi tar­vetta. Silti pysäh­ty­mistä tar­vitaan eniten juuri silloin, kun siihen tun­tuisi olevan vähiten aikaa tai mah­dol­li­suuksia. Miksi?

Pysäh­ty­minen on hetken käyt­tä­mistä koko­nais­kuvan saa­miseen tilan­teesta, toisen huolien kes­kit­ty­nyttä kuun­telua ja seu­raavan vaiheen poh­ti­mista ja suun­nit­telua. Pysäh­ty­miseen ei vält­tä­mättä tarvita tun­ti­kausia, usein riittää muu­taman lisä­mi­nuutin käyt­tä­minen esi­mer­kiksi tilan­teessa, jossa on vaara ajautua kii­reessä ihmisten koh­taa­mat­to­muuteen ja asioiden nopeaan mutta pin­ta­puo­liseen käsit­telyyn. Vaikka pysäh­ty­minen on myös kon­kreet­tinen tekoa, siinä on kyse sekä asen­teesta että tavoit­teesta. Kokeeko asioiden ja ihmisten virran vievän eteenpäin vailla muuta mah­dol­li­suutta kuin aje­lehtia mukana, vai tun­tuuko, että itsellä on mah­dol­lisuus vai­kuttaa tilanteeseen.

Pysäh­ty­minen auttaa myös silloin, kun tunteet val­taavat tilanteet ja mielen. Kun ottaa hieman aikaa ja etäi­syyttä, näkee ikään kuin ulko­puo­lisen silmin, mitä on meneillään. Saa paremman koko­nais­kuvan ja tilaa miettiä, miten on hyvä edetä. Mutta ei pysäh­ty­mi­sessä ole kyse vain etäi­syyden saa­mi­sesta. Toi­sinaan pysäh­ty­mistä tar­vitsee siihen, että huomaa ole­vansa liian kaukana kai­kesta, niin omien teh­tä­viensä viemänä, että kaikki muu ympä­riltä tuntuu unoh­tuneen. Ei ole jutellut toisten kanssa, tavannut itselleen tär­keitä ihmisiä, syven­tynyt kun­nolla asioihin tai kuu­los­tellut tun­nelmia ja ilma­piiriä. Silloin tie­toinen hetki ajat­te­lulle voi olla keino palauttaa itsensä tärkeän äärelle.

Niin insi­nöö­ri­mäi­seltä kuin se saat­taakin tuntua, pysäh­ty­misen paikat on hyvä miettiä etu­käteen. Per­jan­taisin työ­viikon jälkeen arviointia varten, maa­nan­taisin tulevan suun­nit­telua. Sosi­aa­listen tilan­teiden jälkeen hetken poh­dinta niiden suju­mi­sesta, tär­keiden esi­tysten jälkeen ana­lyysi onnis­tu­mi­sesta. Kaiken kos­ket­tavan ja tun­teita herät­tävän jälkeen muutama ajatus sille, mitä tapahtui ja mikä oli sen mer­kitys. Kun ottaa pysäh­ty­misen ja poh­ti­misen tavaksi, eivät ne enää tunnu vievän aikaa muulta tär­keältä vaan antavan sitä lisää.

Pysäh­ty­mi­sessä ei kui­tenkaan ole kyse pais­tat­te­lusta, tuosta joil­lekin niin omi­nai­sesta tavasta kerätä huomio ja katseet itseensä. Pais­tat­te­li­joiksi voisi kutsua esi­mer­kiksi sosi­aa­listen tilan­teiden ikuisia kes­ki­pis­teitä, loput­tomien kova­ää­nisten jut­tujen ker­tojia ja niitä, jotka auliisti jakavat itsei­has­teisen sävyisiä tari­noita siitä, kuinka erin­omai­sesti kaikki aina vaan sujuu. Onnis­tu­misten esille tuo­minen ja jul­kinen kiitos on tie­tenkin aina pai­kallaan. Mutta jos huomio on aina yhdessä, ja muut saavat vain yleisön roolin, ei se voi olla vai­kut­ta­matta. Joskus on kyse myös siitä, keille kai­kille kiitos kuuluu. Jos yksi pais­tat­telee sen lois­tossa, mitä muut ovat saaneet aikaan, mutta unohtaa ottaa esille heidän osuu­tensa, alkavat luot­tamus, yhteistyö ja yhtei­söl­li­syyden tunne hel­posti murentua.

Tutustu myös Oikeu­den­mu­kai­suuteen ja Omi­miseen, Näyt­te­le­miseen & Nipot­ta­miseen, Malttiin & moit­ti­miseen, Liik­keeseen ja Lyk­kää­miseen, Kiin­nos­tukseen ja Kers­kailuun, Jut­teluun  ja Juoruun, Ihmet­telyyn ja Iloon, Har­joit­teluun ja Hai­hat­teluun, Guruun, Fraasiin, Edis­tä­miseen ja Epä­mää­räi­syyteen, Diver­si­teettiin, Caseen, BalanssiinArvos­ta­miseen ja Ankeuttamiseen

Soita 000 000 0000