Taitavia näyttelijöitä arvostetaan, mutta onko näyttelemisen taidosta esimiehelle mitään hyötyä, tai onko siitä peräti haittaa? Tiedämme kaikki eri elämänalueilta monia tyyppejä, joita pidetään yleisesti suurina teeskentelijöinä ja vain jonkun roolin vetäjinä. Tulkinta on monesti, että he piiloutuvat roolinsa taakse, eikä tehtäväkään tunnu sopivalta. Onko siis näytteleminen työrooleissa pahasta?
Ei suinkaan, jos uskoo siihen, mitä mm. sosiologi Erving Goffman toi esille jo kymmeniä vuosia sitten. Yhteiskunnallista toimintaa, organisaatioelämää ja keskinäistä kanssakäymistämme voi kuvata ja tarkastella teatteri- ja näytelmämetaforan kautta. Toisin sanoen, kun tapaamme toisiamme tai teemme töitä yhdessä, esitämme toisillemme (ja usein myös itsellemme) erilaisia rooleja saavuttaaksemme pyrkimyksemme. Käytämme siinä näyttelijöille tuttuja keinoja: haemme parasta mahdollista tilanteeseen sopivaa roolia ja ilmaisua, tavoittelemme sopivaa tunnetilaa, pohdimme käsikirjoituksen etenemistä. Ja erityisen tärkeissä tilanteissa innostamme itseämme esiin parhaat puolemme.
Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa: hymyilevä myyjä, myötätuntoinen hoitaja, tehokas konsultti, innostava esimies, jämäkkä vartija. Kaikki ne tavoitteet, joita työtehtävissä pitäisi toteuttaa. Oikeanlaista osaamista, hyvää otetta ja tilanteisiin sopivia tunteita odotetaan ja niihin valmennetaan. Kaikissa omaksutuissa rooleissa on silti jotain omasta itsestä, sillä maallikkonäyttelijän on haastavaa omaksua roolia, joka on itselle hyvin epämieluisa tai joka on vastoin omia arvoja.
Mutta on toisenlaisiakin tilanteita, joissa taidosta solahtaa johonkin rooliin on hyötyä. Vaikkapa silloin, kun pitää pysyä rauhallisen esimiehen roolissa, vaikka sisällä kiehuisi. Tai kun tietää, että tunnelman keveys ja iloisuus auttaisivat asioiden etenemisessä, mutta oma fiilis on jotain muuta. Myös silloin voi ottaa näyttelijän keinot käyttöön, ja hieman esittää. Ravistaa henkisesti kaiken takkuilevan yltään, ottaa oikean asennon ja ilmeen, palauttaa mieleen mikä tässä tilanteessa on omassa roolissa kaikkein tärkeintä. Ja aloittaa. Roolit auttavat erityisesti hankalissa tilanteissa, ja niiden kautta voi myös oppia uusia taitoja. Silloin on helpompi olla oma paras itsensä erilaisissa tilanteissa.
Nipottaminen sen sijaan on tapa, josta on vaikea päästä eroon, jos sille on antanut vallan. Monesti nipottaminen syntyy halusta pitää tilanne hallinnassa. Siksi ei malta olla puuttumatta toisen tekemisiin ja tapaan tehdä. Vaikka mikään ei olisi menossa pieleen, nipottaja jaksaa puuttua pienimpiinkin yksityiskohtiin isommista ratkaisuista puhumattakaan. Jotkut kutsuvat nipottamista mikromanageeraukseksi, toiset kaikkeen puuttumiseksi. Nipottamisella ei yleensä onnistu saamaan aikaan kuin harmistumista ja sitoutumisen vähenemistä, joten sen tilalle kannattaa kehittää toinen tapa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Nipottajan maine kiirii pitkälle, eikä sellaisen kanssa ole hyvä olla.
Tutustu myös Malttiin ja Moittimiseen, Liikkeeseen ja Lykkäämiseen, Kiinnostukseen ja Kerskailuun, Jutteluun ja Juoruun, Ihmettelyyn ja Iloon, Harjoitteluun ja Haihatteluun, Guruun, Fraasiin, Edistämiseen ja Epämääräisyyteen, Diversiteettiin, Caseen, Balanssiin & Arvostamiseen ja Ankeuttamiseen
