Uuteen ryhmään liittyminen vaatii sen tapojen opettelua. Kun olin hetki sitten ensimmäisiä kertoja mukana kuntosaliryhmässä, joka oli ennenkin treenannut yhdessä, hain jonkin aikaa paikkaani. Muut tiesivät, mitä tehdä ja missä järjestyksessä. Heille oli myös selvää, ketkä tahtoivat treenata yhdessä ja ketkä yksin, kaipasiko joku seuraa, oliko soveliasta rupatella niitä näitä vai parempi vaihtaa vain tervehdykset.
Kokemusten kautta tietenkin oppii, mutta joskus se vaatii kömmähdyksiä ja harhailua. Kuntosalilla voi päätellä muiden tekemisistä mitä tehdä, mutta kaikissa sosiaalisissa tilanteissa se ei ole yhtä helppoa. Erityisen vaikeaa se on silloin, jos ei tunne ihmisiä, toiminta on kovin jäykkää tai värittynyttä, tai ilmassa on jännitteitä. Mutta ei vuorovaikutus aina ole helppoa tutussakaan porukassa. Silloin ei auta kuin kokeilla, mikä olisi hyvä tapa toimia.
Viimeksi tasapainottelin yrityksen ja erehdyksen polulla silloin, kun tapasin vanhoja työkavereitani. Ihmiset olivat tuttuja, mutta välillemme laskeutui yllättäen painostava hiljaisuus.
Tapaaminen oli alkanut niin kuin ennenkin. Juotiin kahvia, päivitettiin ajankohtaiset asiat ja juteltiin niitä näitä. Mukava fiilis, ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Käännekohta seurasi, kun kysyin, mitä he ajattelivat meille kaikille tutun porukan viimeaikaisista tapahtumista. Tiesin kyllä, että aihe saattoi olla tulenarka, mutta en malttanut jättää sitä syrjään, ja olihan siitä puhuttu ennenkin.
Hiljaisuus. Katseet olivat kahvikupissa ja ikkunassa. Sitten yksi kaivoi puhelinta laukustaan ja sanoi, että oli pakko katsoa kiireinen viesti, toinen lisäsi, että alkaa olla jo myöhä. Kolmas selaili ikkunalaudalla olleita lehtiä, neljäs lähti keittiöön. Sitten joku kysyi, miksi siitä kyselin. Äsken niin eloisat kasvot olivat muuttuneet ilmeettömiksi ja tuntui kuin välillemme olisi kasvanut muuri, ja minä olisin jäänyt toiselle puolelle.
Jätin aiheen, sillä halusin takaisin samalle puolelle. Vähitellen huomasin saaneeni synninpäästön ja päässeeni takaisin paikalleni. Mutta kokemus oli mieleenpainuva. Jos tutussakin ryhmässä voi jäädä yksin, entä sitten silloin, kun keskinäiset suhteet ovat jähmeät tai olemattomat?
