Ilmapiiristä pitää huolehtia

Psy­ko­lo­ginen tur­val­lisuus ei kui­tenkaan ole vain tunne siitä, että asiat ovat hyvin. Myön­teinen ilma­piiri saa myös pitämään toi­sista enemmän ja arvos­tamaan yhteis­työtä, ja se kas­vattaa luot­ta­musta. Samalla psy­ko­lo­ginen tur­val­lisuus lisää työ­nimua, työhön liit­tyvää hyvin­vointia, iloa ja innostusta.

Työ­nimua tut­kinut Jari Hakanen mää­rit­telee sen tar­mok­kuu­deksi, omis­tau­tu­mi­seksi ja uppoa­mi­seksi. Ne ovat piir­teitä, joita ei suinkaan synny yhtei­sössä, jossa val­litsee epä­varmuus, epäys­tä­väl­lisyys tai epä­luot­tamus. Siksi ilma­pii­ristä pitää huolehtia.

Vaikka jokai­sella mukana ole­valla on oma vas­tuunsa sosi­aa­listen tilan­teiden suju­mi­sesta, on vetä­jällä siinä aivan eri­tyinen rooli. On sitten kyse esi­hen­ki­löstä, työ­ryhmän kool­le­kut­su­jasta tai yhdis­tyksen puheen­joh­ta­jasta, hän saa kan­taakseen sekä itseensä että yhteisön toi­mintaan koh­dis­tuvan luot­ta­muksen tai epä­luot­ta­muksen. Vetäjä nähdään siis aina orga­ni­saation kas­voina, joten teh­tä­vässä ei voi koskaan toimia vain omana itsenään. Hänen kauttaan arvioidaan myös vuo­ro­vai­ku­tuksen laatua.