Narri on draaman maailmasta tuttu hahmo, joka huvittaa
sukkeluudellaan, tempuillaan ja oudolla logiikallaan. Narrilla on erityinen
oikeus sanoa ja tehdä sellaista, jota ei muille sallita. Siksi narrilla on
sukkeluuksien lisäksi kriitikon ja suoraan puhujan rooli, jota hän hyödyntää
arkailematta.
Vaikka hovinarrin rooli loppui jo useampi sata vuotta
sitten, jatkuu se monessa työyhteisössä. Jopa yllättävän samanlaisena, kuin
alkuperäisenkin. Narri osoittaa, korostaa ja kärjistää. Sanoo sen, mitä muut
eivät tohdi, ja saa siksi kannattajia. Kyse ei ole vain puheesta, sillä narri
saa toimia eri säännöillä kuin muut myös työyhteisön sosiaalisissa tilanteissa.
Hänellä on yhtä näkyvä rooli kuin johdolla ja usein samat vapaudet rikkoa
normeja. Narri saa arvostella myös johtoa vapaasti, sillä sen nähdään olevan
merkki avoimuudesta.
Narrin hyviä puolia on virkistävä suorapuheisuus ja
sellaistenkin asioiden esille nostaminen, joita muut eivät rohkene sanoa.
Joskus työyhteisöissä tarvitaan myös rajoja rikkovaa toimintaa, joten narrilla
on siinä roolinsa. Varsinkin, jos rooli muuttuu hieman sovittelevampaan
suuntaan.
Työyhteisön narri on nostettu muiden yläpuolelle vapaaseen asemaan. Esimiehen on vaikea puuttua narrin toimintaan vaikka haluaisi, sillä narrin rooli on johdon hiljaisesti hyväksymä. Osa työyhteisöstä kokee narrin piristäväksi totuuden torveksi, osa pitää toimintaa erikoisena kuriositeettina ja osa näkee tilanteet toisin kuin narri. Vaikka roolista on helppo puhua narrin kanssa, ei siihen yleensä saa muutosta ennen kuin narri itse tai johto näkee siihen tarvetta.
Tutustu myös ankeuttajaan, luutuneeseen, kyyniseen, pilkalliseen
