Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

luottamus

Luottamus on kulttuurissa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Orga­ni­saation kult­tuuri toimii par­haim­millaan veto­voimana, joka kiskoo ihmisiä luokseen. Pahim­millaan se on työn­tö­voima, joka hylkii osaajia. Luon­teesta riip­pu­matta kult­tuuri ei anna muuta mah­dol­li­suutta kuin toimia sen mukai­sesti. Kyse on pit­kälti siitä, miten ihmisiin suh­tau­dutaan. Tuleeko hyväk­sy­tyksi, pää­seekö mukaan ja tue­taanko onnistumista. 

Voisi aja­tella, että luot­ta­muksen kult­tuuri leimaa aina koko orga­ni­saa­tiota. Näin ei kui­tenkaan vält­tä­mättä ole. Luot­tamus voi hyvin olla koko yhteisöä lei­maava kult­tuu­rinen piirre, mutta yhtä hyvin se voi olla vain tiet­tyihin teh­täviin, ammat­ti­ryhmiin tai asemiin liittyvä. 

Samas­sakin orga­ni­saa­tiossa voi siten olla sekä tahoja, joilla on hyvin itse­näinen valta ja vastuu ja tahoja, joiden toi­mintaan koh­distuu tarkkoja ohjeita ja kont­rollia. Toiset tun­tevat, että heihin luo­tetaan, toiset taas kokevat epä­luot­ta­musta. Tämä selittää paitsi eri yksi­köiden ilma­piiriä myös sitä, miksi moniam­ma­til­li­sissa tii­meissä luot­tamus voidaan kokea hyvin ris­ti­rii­tai­sesti. Osassa työ­teh­täviä odo­tetaan itse­näi­syyttä, toi­sissa taas tiukkaa ohjeiden nou­dat­ta­mista. Luot­tamus kon­kre­ti­soituu päi­vit­täi­sessä yhteis­työssä ja eri­tyi­sesti tavassa johtaa. Saako teh­tä­vässään tar­vit­se­mansa vallan ja vastuun, ja osoi­te­taanko, että on luot­ta­muksen arvoinen. 

Soita 000 000 0000