Vaikka suurin osa siitä, mitä havaitsemme, pysyy muistissa vain sekunnin sadasosia, ovat itselle merkittävät ja erityisesti ikävät kokemukset niitä, joita jää usein jauhamaan mielessään. Taidat tietää, mitä tarkoitan. Ne sanat, se katse, ne ilmeet ja eleet, jotka tölväisivät tai halusivat osoittaa paikan. Huono yhteistyö, maltin menettäminen, harkitsematon puhe ja käyttäytyminen tai tilanteet, jotka vain menivät ihan pieleen, olipa sitten kyse työtehtävistä, ystävistä ja perheestä, vapaaehtoistyöstä tai harrastuksista.
Ja mitä enemmän niitä miettii, sen paremmin ne muistaa, ja sitä vaikeampi ajatuksista on myös päästä eroon. Mutta onneksi mieleen jää myös poikkeuksellinen tuki tärkeässä tilanteessa, lämmin lause tai katse, joka kertoo, että välitän ja luotan. Niistä voi ammentaa hankalissa tilanteissa.
Varsinkin silloin, kun kaikki ei sujukaan niin kuin toivoisi, mieleen palaa nopeasti aiemmin tapahtunut. Kaikki koettu vaikuttaa tulevaan. Jos näkee henkilön, johon on jännitteinen suhde, tulee omasta olosta helposti epävarma. Tai kun on paikassa, jossa jotain ikävää on tapahtunut, palautuu mieleen juuri se, mistä on pyristellyt eroon.
Ei siis ihme, että luottamuksen ja epäluottamuksen kokemukset vaikuttavat myös siihen, millaisen roolin yhteisössä rohkenee ottaa. Joten olemmeko menneisyyden vankeja, tuomittuja toistamaan samaa ja vailla unohtamisen tuomaa vapautta? Emme, mutta se vaatii tietoista työtä.
