Luotatko?

Luot­tamus on inhi­mil­lisen vuo­ro­vai­ku­tuksen ydin, joka ohjaa jokaisen toi­mintaa. Syvim­millään luot­tamus on kuin liima, joka yhdistää ihmiset, saa yhteistyön sujumaan ja lisää kes­ki­näistä halua auttaa ja olla hyö­dyksi. Sel­lainen olotila vetää puo­leensa ja hou­kuttaa tekemään kaik­kensa, että se jatkuisi.

Luot­ta­muk­sessa yhdis­ty­vätkin kyky luottaa ja halu olla luot­ta­muksen arvoinen. Kun mukana on luot­ta­musta, huo­mioit toisen ihan eri tavalla ja haluat roh­kaista ja tukea. Olet myös ymmär­tä­väi­sempi satun­nai­selle töke­rölle käyt­täy­ty­mi­selle ja harmin tun­teille, sillä päät­telet, että kyse on olo­suh­teista, ei siitä, että toinen olisi yhtäkkiä muut­tunut toisenlaiseksi.

Luot­tamus kasvaa, hiipuu ja katoaa arki­sissa tilan­teissa, valinnan pai­koissa ja elämän kään­ne­koh­dissa. Mutta se ei synny ilman arki­päivän kes­ki­näistä kun­nioi­tusta. Luot­tamus roh­kaisee jäämään, epä­luot­tamus lähtemään.