Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Latu

Hyvin vai huonosti?

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Ei ole yhden­te­kevää, mitä tapahtuu silloin, kun olemme yhdessä. Monella on koke­muksia siitä, että joku pomottaa toisia tai haluaa sää­dellä tarkkaan, mitä tapahtuu, tai että joil­la­kuilla ei vain suju kes­kenään tai joku koetaan niin han­ka­laksi, että hänet jätetään mie­luiten omaan rau­haansa, jos vain mah­dol­lista. Tuttuja ovat myös tilanteet, joissa porukka on jakau­tunut eri­lai­siksi kli­keiksi, joiden välisen epä­luot­ta­muksen voi aistia kuka vain.

Onneksi on paljon myös ihan toi­sen­laisia tilan­teita: on kiva olla yhdessä, tun­nelma on rento, toiset tun­tuvat lähei­siltä, kes­kustelu sujuu ja olo on ener­ginen, innos­tunut ja tyytyväinen.

Huonon ja hyvän koh­telun ero on tun­ne­ta­solla huima. Ja kokemus syntyy niin pie­nistä teoista, että se on suo­rastaan häm­mäs­tyt­tävää. Lämmin katse tai kylmä ilme. Ynähdys tai ymmärtävä lause vas­tauksena. Tunne siitä, että olemme samalla puo­lella tai toi­siamme vastaan. Tor­juvat eleet tai helppous olla lähellä. Yhdes­säolon tapa ja tun­nelma ker­tovat paitsi suhteen laa­dusta myös siitä, onko välil­lämme luottamusta.

Ilman vuo­ro­vai­ku­tusta luot­tamus ei saa tilaa. Tar­vitaan riit­tä­västi yhteis­työtä ja kans­sa­käy­mistä, muuten jäämme vie­raiksi toi­sil­lemme. Jos tutus­tu­minen jää vail­li­nai­seksi, ei suh­dekaan kehity. 

Soita 000 000 0000