Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Haluam­me olla osa kiin­nos­ta­vaa ryh­mää. Sel­lais­ta, joka tun­tuu itsel­le tär­keäl­tä ja ihmi­set sel­lai­sil­ta, joi­den kal­tai­sik­si haluai­si tul­la. Mik­si? Jokai­sel­le on tär­ke­ää kuu­lua johon­kin, tul­la hyväk­sy­tyk­si, saa­da arvos­tus­ta ja kokea vas­ta­vuo­roi­suut­ta. Olla muka­na poru­kas­sa, joka innos­taa ja rikas­taa elä­mää.

Ei siis ole yhden­te­ke­vää, mil­lai­ses­sa pai­kas­sa olem­me töis­sä. Kuten sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gian eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Ant­ti Esko­la on sano­nut, inhi­mil­li­syys ei sijait­se ihmi­ses­sä itses­sään, vaan ihmis­ten välil­lä. Samas­sa pai­kas­sa sijait­se­vat myös arvos­tus ja yhtei­söl­li­syys. Se, miten koh­te­lem­me toi­siam­me työ­pai­kal­la, hei­jas­tuu sekä hyvin­voin­tiin että tulok­siin. Hyviin suh­tei­siin tar­vi­taan aina­kin ripaus yhtei­söl­li­syyt­tä, tuo­ta jokai­ses­sa ihmi­ses­sä ja ryh­mäs­sä ole­vaa pii­le­vää voi­maa, joka yhdis­tää mei­dät yhtei­sen pää­mää­rän äärel­le.

Yhtei­söl­li­syy­s on yhtei­siä kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta, tapo­ja toi­mia ja osaa­mi­sen jaka­mis­ta. Se vaa­tii kes­ki­näis­tä luot­ta­mus­ta, perus­tuu vas­ta­vuo­roi­suu­teen ja antaa mah­dol­li­suu­den kuu­lua johon­kin. Yhtei­söl­li­syys on ikään kuin sana­ton sopi­mus teh­dä yhdes­sä töi­tä ja samal­la naut­tia sii­tä, mitä saa­vut­taa tois­ten kans­sa. Ilman yhtei­söl­li­syyt­tä esi­mies ei saa tii­miä toi­mi­maan yhtei­sen suun­nan mukai­ses­ti. Ilman yhteis­tä pää­mää­rää yksi­löt hajaan­tu­vat toteut­ta­maan hen­ki­lö­koh­tai­sia tavoit­tei­taan. Yksi­lö ilman yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­net­ta on tuu­lia­jol­la, ehkä toteut­ta­mas­sa jota­kin, joka ei ole orga­ni­saa­tion pää­mää­rien, toi­min­nan tai kult­tuu­rin mukais­ta.

Kes­ki­näi­nen aut­ta­mi­nen on yhtei­söl­li­syy­den yti­mes­sä. Vaik­ka vas­ta­vuo­roi­suus on kaik­kien ihmis­suh­tei­den perus­ta, ei se tun­nu ole­van itses­tään sel­vää työyh­tei­söis­sä. Kil­pai­lu astuu avu­liai­suu­den tilal­le, klik­kiy­ty­mi­nen kor­vaa yhteis­työn ja kri­tiik­ki val­taa tilaa raken­ta­val­ta kes­kus­te­lul­ta. Vas­ta­vuo­roi­suus tun­tuu­kin edel­lyt­tä­vän aavis­tuksen pyy­teet­tö­myyttä, ripauk­sen omaeh­toi­suutta ja til­kan hyvän teke­mistä. Sitä hel­pot­taa myö­tä­tun­toinen suh­tau­tu­minen ja kes­ki­näi­nen luot­ta­mus. Onko yhtei­söl­li­syy­del­le ja vas­ta­vuo­roi­suu­del­le tilaa jat­ku­van kii­reen ja tehos­ta­mi­sen kes­kel­lä?

Kan­nat­tai­si olla, sil­lä yhtei­söl­li­syys on orga­ni­saa­tion kät­ket­ty voi­ma­va­ra. Se ei vaa­di mitään moni­mut­kaista ja työl­lis­tä­vää, sil­lä se raken­tuu ihmis­ten välis­ten suh­tei­den kaut­ta. Se ei kui­ten­kaan syn­ny itses­tään eikä lin­jauk­sia tai peri­aat­tei­ta kir­joit­ta­mal­la. Ei ryh­mä­töi­den tulok­se­na, vaan päi­vit­täis­ten koh­taa­mis­ten, mie­li­pi­tei­den vaih­don, väit­te­lyi­den ja yhtei­sen teke­mi­sen kaut­ta. Yhtei­söl­li­syys syn­tyy luon­te­vas­ti sosi­aa­li­sis­sa tilan­teis­sa.

Kas­vok­kain koh­taa­mi­ses­sa on perin­teis­tä inhi­mil­li­syyt­tä kai­ken sosi­aa­li­sen median kes­kel­lä. Näet toi­sen, ken­ties kät­te­let, virit­täy­dyt­te asi­aan muu­ta­mal­la lauseel­la. Huo­maat, miten tun­teet ja kes­kus­te­lun ener­gia­ti­la vaih­te­lee ja saat tilai­suu­den vai­kut­taa nii­hin. Puhut­te asi­aa, hie­man asian vie­res­tä ja saa­tat­te har­hau­tua yllät­tä­vil­le, mut­ta kiin­nos­ta­vil­le har­ha­po­luil­le, jois­ta auke­aa uusia vaih­toeh­to­ja. Näet, miten sinuun suh­tau­du­taan, havait­set omis­ta asen­teis­ta­si uusia piir­tei­tä. Saat toi­sel­ta aikaa ja annat hänel­le aikaa­si. Par­haim­mil­laan raken­nat­te yhdes­sä miniyh­tei­sön, joka saa heh­ku­maan ja pon­nis­te­le­maan vie­lä hiu­kan enem­män yhteis­ten tavoit­tei­den eteen. Yhtei­söl­li­syys tekee jokai­sen näky­väk­si ja arvos­te­tuk­si.

Mis­tä tie­dät, kokee­ko tii­mi ole­van­sa tii­vis yhtei­sö vai ryh­mä toi­sis­taan irral­li­sia yksi­löi­tä? Sen havait­see tii­min tavas­ta kes­kus­tel­la kes­ke­nään ja sii­tä, hake­vat­ko he kon­tak­tia tois­ten­sa kans­sa. Myös sii­tä, että tii­mi ei klik­kiy­dy mui­ta vas­taan. Sen huo­maa posi­tii­vi­ses­ta ener­gias­ta, aut­ta­mi­sen halus­ta ja sii­tä, että tii­mis­sä val­lit­see hyvä tun­nel­ma. Jokai­sel­la on oma roo­lin­sa ja teh­tä­vän­sä, kaik­kia tar­vi­taan. Ja kun joku on pois­sa, hän­tä kai­va­taan, eikä pois­sao­los­ta olla hel­pot­tu­nei­ta.

Jos yhtei­söl­li­syys on kadok­sis­sa, tii­mis­sä val­lit­see eri­pu­rai­nen tai nega­tii­vi­nen tun­nel­ma. Yhteis­työ­tä ja tapaa­mi­sia väl­tel­lään ja vain omat teh­tä­vät kiin­nos­ta­vat. Sil­loin tar­vi­taan tie­toi­sia teko­ja. Aloi­ta huo­leh­ti­mal­la sii­tä, että ihmi­set ovat riit­tä­vän tut­tu­ja toi­sil­leen. Var­mis­ta myös, että kaik­kia kuul­laan. Domi­noi­vat eivät saa aina hal­li­ta kes­kus­te­lua, vetäy­ty­vät eivät saa eris­täy­tyä yhteis­työs­tä.  Jär­jes­tä yhteis­työn paik­ko­ja myös niil­le, jot­ka eivät tyy­pil­li­ses­ti hakeu­du yhteis­työ­hön. Anna aikaa kes­kus­te­luil­le ja osal­lis­ta kaik­ki aika ajoin yhtei­seen teke­mi­seen. Yhtei­sen vas­tuun kan­ta­mi­nen tuo esil­le jokai­ses­ta uusia puo­lia ja voi hel­pot­taa yhteis­työ­tä jat­kos­sa.

Yhtei­söl­li­syy­den paran­ta­mi­nen antaa tilaa kes­kit­tyä oleel­li­seen. Ei tar­vitse enää etuil­la, kun voi luot­taa toi­sen tukeen. Syn­tyy yhtei­siä näke­myk­siä kil­pai­le­vien revii­rien sijaan. Voi rau­hassa syven­tyä par­haansa teke­mi­seen ja jät­tää näyt­tä­mi­sen vähem­mälle. Voi olla inhi­mil­li­nen ihmi­nen toi­selle yhtä inhi­mil­li­selle ihmi­selle, aina­kin pää­osan aikaa. Ja lumou­tua sii­tä kai­kesta eri­tyi­sestä, mitä saam­me yhdes­sä aikaan.

Jul­kais­tu ensim­mäi­sen ker­ran Hyvejohtajuus.fi ‑blo­gis­sa 14.3.2018

Pin It on Pinterest