Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Yhteisöllisyys

Yhteisöllisyyden merkitys

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Haluamme olla osa kiin­nos­tavaa ryhmää. Sel­laista, joka tuntuu itselle tär­keältä ja ihmiset sel­lai­silta, joiden kal­tai­siksi haluaisi tulla. Miksi? Jokai­selle on tärkeää kuulua johonkin, tulla hyväk­sy­tyksi, saada arvos­tusta ja kokea vas­ta­vuo­roi­suutta. Olla mukana poru­kassa, joka innostaa ja rikastaa elämää.

Ei siis ole yhden­te­kevää, mil­lai­sessa pai­kassa olemme töissä. Kuten sosi­aa­lip­sy­ko­logian eme­ri­tus­pro­fessori Antti Eskola on sanonut, inhi­mil­lisyys ei sijaitse ihmi­sessä itsessään, vaan ihmisten välillä. Samassa pai­kassa sijait­sevat myös arvostus ja yhtei­söl­lisyys. Se, miten koh­te­lemme toi­siamme työ­pai­kalla, hei­jastuu sekä hyvin­vointiin että tuloksiin. Hyviin suh­teisiin tar­vitaan ainakin ripaus yhtei­söl­li­syyttä, tuota jokai­sessa ihmi­sessä ja ryh­mässä olevaa pii­levää voimaa, joka yhdistää meidät yhteisen pää­määrän äärelle.

Yhtei­söl­li­syy­s on yhteisiä kiin­nos­tuksen koh­teita, tapoja toimia ja osaa­misen jaka­mista. Se vaatii kes­ki­näistä luot­ta­musta, perus­tuu vas­ta­vuo­roi­suu­teen ja antaa mah­dol­li­suu­den kuu­lua johon­kin. Yhtei­söl­lisyys on ikään kuin sana­ton sopi­mus tehdä yhdessä töitä ja samalla naut­tia siitä, mitä saa­vut­taa tois­ten kanssa. Ilman yhtei­söl­li­syyttä esimies ei saa tiimiä toi­mimaan yhteisen suunnan mukai­sesti. Ilman yhteistä pää­määrää yksilöt hajaan­tuvat toteut­tamaan hen­ki­lö­koh­taisia tavoit­teitaan. Yksilö ilman yhteen­kuu­lu­vuuden tun­netta on tuu­lia­jolla, ehkä toteut­ta­massa jotakin, joka ei ole orga­ni­saation pää­määrien, toi­minnan tai kult­tuurin mukaista.

Kes­ki­näinen aut­ta­minen on yhtei­söl­li­syyden yti­messä. Vaikka vas­ta­vuo­roisuus on kaikkien ihmis­suh­teiden perusta, ei se tunnu olevan itsestään selvää työyh­tei­söissä. Kil­pailu astuu avu­liai­suuden tilalle, klik­kiy­ty­minen korvaa yhteistyön ja kri­tiikki valtaa tilaa raken­ta­valta kes­kus­te­lulta. Vas­ta­vuo­roisuus tun­tuukin edel­lyt­tävän aavis­tuksen pyy­teet­tö­myyttä, ripauksen omaeh­toi­suutta ja tilkan hyvän teke­mistä. Sitä hel­pottaa myö­tä­tun­toinen suh­tau­tu­minen ja kes­ki­näinen luot­tamus. Onko yhtei­söl­li­syy­delle ja vas­ta­vuo­roi­suu­delle tilaa jat­kuvan kiireen ja tehos­ta­misen keskellä?

Kan­nat­taisi olla, sillä yhtei­söl­lisyys on orga­ni­saation kät­ketty voi­mavara. Se ei vaadi mitään moni­mut­kaista ja työl­lis­tä­vää, sillä se rakentuu ihmisten välisten suh­teiden kautta. Se ei kui­tenkaan synny itsestään eikä lin­jauksia tai peri­aat­teita kir­joit­ta­malla. Ei ryh­mä­töiden tuloksena, vaan päi­vit­täisten koh­taa­misten, mie­li­pi­teiden vaihdon, väit­te­lyiden ja yhteisen teke­misen kautta. Yhtei­söl­lisyys syntyy luon­te­vasti sosi­aa­li­sissa tilanteissa.

Kas­vokkain koh­taa­mi­sessa on perin­teistä inhi­mil­li­syyttä kaiken sosi­aa­lisen median kes­kellä. Näet toisen, kenties kät­telet, virit­täy­dytte asiaan muu­ta­malla lauseella. Huomaat, miten tunteet ja kes­kus­telun ener­giatila vaih­telee ja saat tilai­suuden vai­kuttaa niihin. Puhutte asiaa, hieman asian vie­restä ja saa­tatte har­hautua yllät­tä­ville, mutta kiin­nos­ta­ville har­ha­po­luille, joista aukeaa uusia vaih­toehtoja. Näet, miten sinuun suh­tau­dutaan, havaitset omista asen­teistasi uusia piir­teitä. Saat toi­selta aikaa ja annat hänelle aikaasi. Par­haim­millaan raken­natte yhdessä miniyh­teisön, joka saa heh­kumaan ja pon­nis­te­lemaan vielä hiukan enemmän yhteisten tavoit­teiden eteen. Yhtei­söl­lisyys tekee jokaisen näky­väksi ja arvostetuksi.

Mistä tiedät, kokeeko tiimi ole­vansa tiivis yhteisö vai ryhmä toi­sistaan irral­lisia yksi­löitä? Sen havaitsee tiimin tavasta kes­kus­tella kes­kenään ja siitä, hake­vatko he kon­taktia tois­tensa kanssa. Myös siitä, että tiimi ei klik­kiydy muita vastaan. Sen huomaa posi­tii­vi­sesta ener­giasta, aut­ta­misen halusta ja siitä, että tii­missä val­litsee hyvä tun­nelma. Jokai­sella on oma roo­linsa ja teh­tä­vänsä, kaikkia tar­vitaan. Ja kun joku on poissa, häntä kai­vataan, eikä pois­sao­losta olla helpottuneita.

Jos yhtei­söl­lisyys on kadok­sissa, tii­missä val­litsee eri­pu­rainen tai nega­tii­vinen tun­nelma. Yhteis­työtä ja tapaa­misia väl­tellään ja vain omat teh­tävät kiin­nos­tavat. Silloin tar­vitaan tie­toisia tekoja. Aloita huo­leh­ti­malla siitä, että ihmiset ovat riit­tävän tuttuja toi­silleen. Var­mista myös, että kaikkia kuullaan. Domi­noivat eivät saa aina hallita kes­kus­telua, vetäy­tyvät eivät saa eris­täytyä yhteis­työstä.  Jär­jestä yhteistyön paikkoja myös niille, jotka eivät tyy­pil­li­sesti hakeudu yhteis­työhön. Anna aikaa kes­kus­te­luille ja osal­lista kaikki aika ajoin yhteiseen teke­miseen. Yhteisen vastuun kan­ta­minen tuo esille jokai­sesta uusia puolia ja voi hel­pottaa yhteis­työtä jatkossa.

Yhtei­söl­li­syy­den paran­ta­minen antaa tilaa kes­kit­tyä oleel­li­seen. Ei tar­vitse enää etuilla, kun voi luot­taa toi­sen tukeen. Syn­tyy yhtei­siä näke­myk­siä kil­pai­le­vien revii­rien sijaan. Voi rau­hassa syven­tyä par­haansa teke­mi­seen ja jät­tää näyt­tä­mi­sen vähem­mälle. Voi olla inhi­mil­li­nen ihmi­nen toi­selle yhtä inhi­mil­li­selle ihmi­selle, aina­kin pääosan aikaa. Ja lumou­tua siitä kai­kesta eri­tyi­sestä, mitä saamme yhdessä aikaan.

Jul­kaistu ensim­mäisen kerran Hyve​joh​tajuus​.fi -blo­gissa 14.3.2018

Soita 000 000 0000