Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Sanaton viestintä

Viestintä on usein sanatonta

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Puhetapa on paljon muu­takin kuin sanoja. Suuri osa siitä, mitä vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa tapahtuu, ilmaistaan sanat­to­malla vies­tin­nällä: ilmeillä, eleillä ja äänen­sä­vyillä. Ne ovat keinoja tehostaa viestiä ja antaa sille oikea tul­kin­tatapa. Jos puheen sisältö ja sanaton vies­tintä ovat ris­ti­rii­dassa kes­kenään, uskotaan usein sitä, miltä näyttää, ei sitä, mitä sanotaan.

Sanaton vies­tintä on äänen sävyjä ja kor­keuden vaih­telua. Se on puheen rytmiä ja sen tar­koi­tuk­sel­lista nopeut­ta­mista tai hidas­ta­mista. Se on eleitä, asentoja, eri­laisia kat­seita ja hen­gi­tyksen rytmiä. Se on oman suh­tau­tu­misen osoit­ta­mista, tapa huo­mioida toisen puheen­vuorot ja sitä, että antaa ymmärtää jotain. Myös tauo­tuk­silla ja pai­no­tuk­silla on vahva vai­kutus. Tun­teita voidaan välittää esi­mer­kiksi puheen inten­sii­vi­syy­dellä ja katseen voi­malla. Sanaton vies­tintä tehostaa sanotun mer­ki­tystä ja voimaa ja lataa tilan­teeseen lisää tun­teita. Se on keino vai­kuttaa, var­sinkin niissä tilan­teissa, kun viesti ei muutoin tunnu menevän perille.

Kiin­nos­tavaa kyllä, usein sana­tonta vies­tintää osataan käyttää erin­omai­sesti, kun halutaan tehostaa nega­tii­vista palau­tetta. Sen sijaan kii­toksen ja ilon tilan­teissa on tyy­pil­listä toimia vähemmän tun­teita osoittaen. Se neut­ra­lisoi huo­nolla tavalla viestin vaikutusta.

Puhe­ta­voista ja vies­tin­nästä lisää kir­jassani Orga­ni­saa­tio­dra­ma­tur­gialla toimiva työyhteisö

Soita 000 000 0000