Esittämisen tarve ja roolit perustuvat odotuksiin, opittuihin pärjäämisen keinoihin ja kulttuurisiin tapoihin. Niiden seurauksena olemme sosiaalisissa tilanteissa joskus päähenkilöitä, välillä sivustakatsojia tai toimimme kulissien takana. Oma rooli ja tapa toimia voi vaihtua nopeastikin. Niin kuin nyt oma osuuteni äskeisessä yhdistyksen tapaamisessa.
Aloitin kokouksen yhtenä osallistujista, yritin monella kommentilla päästä päähenkilöksi, mutta minut palautettiin yhtä usein takaisin rivijäseneksi ja sivustakatsojaksi. Ja sama toistui aina uudestaan. En lannistunut vaan yritin myös ohjailla keskustelua sivusta, mutta se ei tuottanut tulosta, sillä en saanut muita mukaan.
Ehdin parin tunnin aikana olla innostunut ja aktiivinen, turhautunut ja kärttyisä, lamaantunut ja passiivinen.
Yritin myöhemmin myös vaikuttaa kulissien takana, mutta sekään ei muuttanut tilannetta.
Käsitys, jonka saamme toisistamme sosiaalisissa tilanteissa, on yksi vahvimpia vaikuttamisen keinoja. Se on hienovaraista mutta myös raakaa yhteispeliä, sillä samalla, kun pyrimme antamaan itsestämme tietyn kuvan, arvioimme myös toisiamme. Ahaa, tuo näyttää olevan hänelle tärkeää tai kiusallista. Tämä aihe aiheuttaa oudon reaktion. Olipa vastaanotto yllättävän kylmä tai lämmin. Ihana tyyppi, arvostan! Tuo ihminen ei oikein näytä pitävän minusta. Tuo taas toimii tavalla, jota en voi sietää.
Ja niin edelleen. Mutta mikään reaktio ei ole sattumaa, sillä sen taustalla ovat aiemmat kokemukset ja omat toiveet. Tahto saada jotain, päästä eroon jostakin tai pysytellä sivussa. Ne konkretisoituvat puheina, tekoina, ilmeinä, eleinä ja tunteina, jotka värittävät vuorovaikutusta. Aina ei tosin itsekään tiedä, mitä haluaa, mutta toimii silti. Mutta ilman tavoitetta et saa toivomaasi, sillä, kuten estetiikkaa ja teatteria tutkinut Aarne Kinnunen toteaa, juoneton näytteleminen on mahdotonta.
Tai ainakaan sillä ei saavuta sitä, mitä tavoittelee.
Ajatteletko kenties, että käsikirjoitukset, esittäminen ja roolit kuulostavat oudolta arkielämässä? Mieti asiaa minkä tahansa organisaation kautta. Ne panostavat merkittävästi siihen, että asiakkaille ja yhteistyökumppaneille syntyisi toivottu kuva. Ne pyrkivät näyttämään toiminnastaan juuri sen, mikä saisi oikeat ihmiset kiinnostumaan. Sama tapahtuu kaikissa ihmisten välisissä suhteissa. Jokainen meistä on osa yhteistä sosiaalisen maailman teatteria.
Moni sosiaalinen tilanne etenee tutun käsikirjoituksen mukaan.
