Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Vuorovaikutus

Vuorovaikutuksen voima 3/3

Esit­tä­misen tarve ja roolit perus­tuvat odo­tuksiin, opit­tuihin pär­jää­misen kei­noihin ja kult­tuu­risiin tapoihin. Niiden seu­rauksena olemme sosi­aa­li­sissa tilan­teissa joskus pää­hen­ki­löitä, välillä sivus­ta­kat­sojia tai toi­mimme kulissien takana. Oma rooli ja tapa toimia voi vaihtua nopeas­tikin. Niin kuin nyt oma osuuteni äskei­sessä yhdis­tyksen tapaamisessa.

Aloitin kokouksen yhtenä osal­lis­tu­jista, yritin monella kom­men­tilla päästä pää­hen­ki­löksi, mutta minut palau­tettiin yhtä usein takaisin rivi­jä­se­neksi ja sivus­ta­kat­so­jaksi. Ja sama toistui aina uudestaan. En lan­nis­tunut vaan yritin myös ohjailla kes­kus­telua sivusta, mutta se ei tuot­tanut tulosta, sillä en saanut muita mukaan.

Ehdin parin tunnin aikana olla innos­tunut ja aktii­vinen, tur­hau­tunut ja kärt­tyisä, lamaan­tunut ja passiivinen. 

Yritin myö­hemmin myös vai­kuttaa kulissien takana, mutta sekään ei muut­tanut tilannetta.

Käsitys, jonka saamme toi­sis­tamme sosi­aa­li­sissa tilan­teissa, on yksi vah­vimpia vai­kut­ta­misen keinoja. Se on hie­no­va­raista mutta myös raakaa yhteis­peliä, sillä samalla, kun pyrimme antamaan itses­tämme tietyn kuvan, arvioimme myös toi­siamme. Ahaa, tuo näyttää olevan hänelle tärkeää tai kiusal­lista. Tämä aihe aiheuttaa oudon reaktion. Olipa vas­taanotto yllät­tävän kylmä tai lämmin. Ihana tyyppi, arvostan! Tuo ihminen ei oikein näytä pitävän minusta. Tuo taas toimii tavalla, jota en voi sietää.

Ja niin edelleen. Mutta mikään reaktio ei ole sat­tumaa, sillä sen taus­talla ovat aiemmat koke­mukset ja omat toiveet. Tahto saada jotain, päästä eroon jos­takin tai pysy­tellä sivussa. Ne kon­kre­ti­soi­tuvat puheina, tekoina, ilmeinä, eleinä ja tun­teina, jotka värit­tävät vuo­ro­vai­ku­tusta. Aina ei tosin itsekään tiedä, mitä haluaa, mutta toimii silti. Mutta ilman tavoi­tetta et saa toi­vo­maasi, sillä, kuten este­tiikkaa ja teat­teria tut­kinut Aarne Kin­nunen toteaa, juo­neton näyt­te­le­minen on mahdotonta.

Tai ainakaan sillä ei saavuta sitä, mitä tavoittelee.

Ajat­te­letko kenties, että käsi­kir­joi­tukset, esit­tä­minen ja roolit kuu­los­tavat oudolta arkie­lä­mässä? Mieti asiaa minkä tahansa orga­ni­saation kautta. Ne panos­tavat mer­kit­tä­västi siihen, että asiak­kaille ja yhteis­työ­kump­pa­neille syn­tyisi toi­vottu kuva. Ne pyr­kivät näyt­tämään toi­min­nastaan juuri sen, mikä saisi oikeat ihmiset kiin­nos­tumaan. Sama tapahtuu kai­kissa ihmisten väli­sissä suh­teissa. Jokainen meistä on osa yhteistä sosi­aa­lisen maa­ilman teatteria. 

Moni sosi­aa­linen tilanne etenee tutun käsi­kir­joi­tuksen mukaan.

Soita 000 000 0000