Verkostojen valta 3/3

Luin kiinnostavan tiedon filosofian tohtori Anna-Leena Airon verkostotutkimuksesta, jossa oli havainnollistettu sähköpostien määrällä ihmisten välisiä siteitä. Tulosten mukaan niiden kanssa, joihin on vain heikko yhteys, vaihdetaan noin puolet vähemmän viestejä kuin sellaisten kanssa, joihin on vahva ja vakiintunut suhde.

Vaikka sähköpostien määrä ei varmasti ole paras kuvaamaan ihmisten välisten suhteiden syvyyttä, tuntuu tulos vastaavan hyvin arkielämän tilanteita.

Läheisissä suhteissa jutellaan, tavataan, viestitellään ja otetaan yhteyttä vähintään tuplasti niin paljon kuin löyhemmissä suhteissa. Ja vastaavasti niiden kanssa, joiden kanssa ei synkkaa, ei juurikaan olla yhteydessä. Hoidetaan vain pakolliset asiat, ja nekin nihkeästi. Hieman myöhässä, kyselyiden jälkeen ja ylimuodollisesti tai sanakääntein, jotka osoittavat, että vastaan, kun en oikein muutakaan voi. Puuttuu siis lämpö ja ilo, joka on läsnä silloin, kun on kiva olla yhdessä.  

Itse asiassa juuri lämpö ja ystävällisyys puuttuivat tuosta työpaikasta, johon menin väärillä odotuksilla. Yhteinen ammattilaisten verkosto puuttui, sillä vakiintuneista suhteista ja reviireistä pidettiin tiukasti kiinni. Siksi osaamisen jakaminen jäi vähäisiksi. Mutta huijasiko se, joka kertoi minulle työyhteisöstä, sitten tietoisesti? Todennäköisesti ei, mutta hän toivoi näkevänsä organisaatiossaan sen, mitä siltä odotti. Ja kuten usein, jokainen yrittää johdon edessä hieman kaunistella omaa osuuttaan.

Sillä kukapa meistä ei haluaisi antaa itsestään suotuisaa kuvaa erityisesti silloin, jos riskinä on saada maine yhteisön ilonpilaajana tai peräti ongelmana?   

Aito yhteistyö vaatii tasapainottelua antamisen ja saamisen välillä.