Työyhteisön esitykset rakentuvat samoista aineksista kuin teatterissakin. Sitä, mikä on johtanut ja keiden toimesta tapahtumaan, josta organisaatiossa nyt kohistaan, kerrataan työyhteisössäkin usein (prologi). Joskus puidaan myös sitä, miten sitten kävi ja missä osalliset nyt ovat (epilogi). Kuoron roolia kantavat pienet klikit, jotka huolehtivat oman näkökulmansa ja ”tietonsa” välittämisestä muille. Johto ja esimiehet osoittavat erilaisissa tilaisuuksissa sanansa suoraan henkilöstölle eli yleisölle ja puhkeavat välillä pitkiin monologeihin. Syrjään puhumista muistuttavat monet kahdenkeskiset keskustelut, joita kukin käy vuorollaan luottohenkilöiden kanssa. Jokainen esitys on sekä henkilökohtainen että kulttuurinen viesti, jolla on monia tulkintamahdollisuuksia.
Hyvä draama ei vain toimi eläytymisen paikkana vaan herättää ajattelemaan ja pohtimaan vaihtoehtoja. Työyhteisökin hyötyy sekä niistä dramaturgisista keinoista, jotka herättävät tunteet ja saavat samastumaan, että niistä, jotka aktivoivat kysymään, miettimään ja toimimaan. Vaikka molempia tarvitaan, moni organisaatio on kehittänyt itselleen vinoutuneen dramaturgian.
Vinoutuneessa dramaturgiassa kertomiselle on annettu päärooli. On unohdettu draaman kyky aktivoida omaa ajattelua ja jäljelle on jäänyt vain tiedottava puhe. Tällöin käydään esimerkiksi muutosta läpi niukalla puheella ja tilastojen kautta. Jos epävarmuuden kokemukset nousevat pintaan, niihin vastataan uusilla mutta lyhyillä selityksillä. Kun muutoksessa ei päästä eteenpäin, lisätään ohjeistavaa puhetta. Sellainen vieraannuttaa ja lisää kokemusta objektina olosta. Oma toimijan ja vaikuttajan rooli jää syrjään.
Pelkkä faktojen esittäminen onkin monen organisaation ongelma. Puhdas tieto ei aina sytytä, vaan etäännyttää. Jos sen sijaan tuodaan mukaan yksityiskohtia, jotka saavat eläytymään, voimme nähdä ja tuntea millaista maailmaa tavoitellaan – ja samastua siihen.
Vinoutunut dramaturgia voidaan korjata yhdistämällä työyhteisön tiedottavaan puheeseen juonellisen draaman voima ja ajattelun aktivointi. Silloin vaikutetaan sekä tunteisiin että toimintaan. Siihen tarvitaan toisenlaista käsikirjoitusta: sellaista, joka keskittyy juoneen ja harkitsee tietoisesti käännekohtia, huipennuksia ja rooleja. Käsikirjoitus kytkee kaikki mukaan toimijaksi sekä ajattelun että tunteiden tasolla. Se antaa jokaiselle mahdollisuuden kokea itsensä tapahtumien keskellä olevaksi subjektiksi, joka pystyy vaikuttaman tilanteen etenemiseen. Samalla se luo tilaa omaan rooliin eläytymiselle ja oikealle vaikutelmalle.
Lue lisää kirjastani Organisaatiodramaturgialla toimiva työyhteisö
