Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Koko sosi­aa­li­nen elä­mä perus­tuu puhee­seen ja sen kaut­ta raken­tu­vaan toi­min­taan. Puhe­ta­pa vai­kut­taa jos­kus enem­män kuin se, mitä tekee. Puhe ja sanat luo­vat mer­ki­tyk­siä ja ker­to­vat suh­tau­tu­mi­ses­ta. Puhe­ta­val­la vies­ti­tään per­soo­nal­li­suu­des­ta, sosi­aa­li­ses­ta ase­mas­ta ja suh­tees­ta mui­hin. Puhues­sam­me pyy­däm­me, kysym­me, ker­rom­me, käs­kem­me, vai­ku­tam­me ja ohjaam­me. Puhu­mal­la teem­me yksi­löl­li­sis­tä koke­muk­sis­ta yhtei­söl­li­siä. Yhteis­ten koke­mus­ten jaka­mi­nen on tär­keä osa sosi­aa­lis­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ta. Draa­man näkö­kul­mas­ta mer­ki­tyk­sel­li­sen­tä on usein se, mitä jäte­tään sano­mat­ta. Sama pätee myös työyh­tei­söi­hin.

Puheel­la on sekä eheyt­tä­vä että rik­ko­va voi­ma. Ker­to­mi­nen hel­pot­taa, mut­ta sen avul­la voi­daan myös teh­dä hal­laa muil­le. Keven­tä­väk­si tar­koi­tet­tu huu­mo­ri tai kär­jis­tä­vät puheen­vuo­rot voi­vat yhdis­tä­mi­sen sijas­ta rik­koa. Kiin­nit­tä­mäl­lä huo­mio­ta sii­hen, miten ja mis­tä orga­ni­saa­tios­sa puhu­taan, saa kuvan sii­tä, mitä pide­tään tär­keä­nä.

Käyt­tä­mäm­me kie­li ker­too suh­tees­tam­me asioi­hin ja ihmi­siin, ja muok­kaa samal­la mui­den­kin suh­tau­tu­mis­ta. Arvos­ta­va suh­tau­tu­mi­nen liit­tää sisä­ryh­mään, panet­te­lu eris­tää ja siir­tää ulko­ryh­mään. Täl­lai­seen saa hel­pos­ti muut­kin mukaan, sil­lä toi­min­ta­mal­li tart­tuu. Var­sin­kin, jos on kyse ryh­män mie­li­pi­de­vai­kut­ta­jas­ta.

Par­haim­mil­laan työyh­tei­sös­sä käy­dään dia­lo­gia, jos­sa asioi­ta poh­di­taan yhdes­sä tavoit­tee­na paran­taa yhteis­tä ymmär­rys­tä. Se syn­tyy kysy­myk­sis­tä, vas­tauk­sis­ta, kuun­te­lus­ta ja näke­mys­ten täy­den­tä­mi­ses­tä. Aito dia­lo­gi edel­lyt­tää kes­kus­te­li­joil­ta myös eet­ti­siä hyvei­tä kuten ute­liai­suut­ta, totuu­del­li­suut­ta ja rei­luut­ta (Kak­ku­ri-Knuut­ti­la, 2015). Dia­lo­gin kykyä tar­vi­taan yhtei­sen kes­kus­te­lun lisäk­si myös reflek­tios­sa, oman toi­min­nan poh­ti­mi­ses­sa.

Taval­la puhua ja vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teil­la on aina seu­rauk­sen­sa. Syn­tyy hyvä fii­lis tai paha mie­li, halu teh­dä yhdes­sä tai pel­ko yhteis­työs­tä, veny­tään tavoit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si tai jää­dään odot­te­le­maan, että joku tart­tuu asi­aan. Vai­ku­tus ei kui­ten­kaan jää vain yksi­lön tasol­le. Puhe- ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta­vat luo­vat yhteis­tä työ­kult­tuu­ria. Sen, mitä sal­lim­me, jat­kuu työyh­tei­sön näyt­tä­möl­lä.

Ps. Lue puhe­ta­van vai­ku­tuk­sis­ta lisää kir­jas­ta­ni Orga­ni­saa­tio­dra­ma­tur­gial­la toi­mi­va työyh­tei­sö.

 

Pin It on Pinterest