Hyvä paha valta

Sanalla valta on ollut huono kaiku, sillä sen koetaan ker­tovan käs­kyt­tä­mi­sestä ja oman tahdon toteut­ta­mi­sesta välit­tä­mättä muista. Vii­me­ai­kainen kes­kustelu on myös osoit­tanut, että valta-asema voi äärim­millään johtaa täy­del­liseen välin­pi­tä­mät­tö­myyteen muista. Valta itsessään ei ole hyvää tai pahaa, mutta sitä voi käyttää molempiin. Val­lan­käytön ydin on pyr­kimys vai­kuttaa. Siinä se muis­tuttaa johtamista.

Valtaa voi tar­kas­tella monesta näkö­kul­masta. Muo­dol­linen valta luo orga­ni­saation rakenteen ja antaa auk­to­ri­teetin toimia, mutta valta ei ole vain hie­rar­kioita ja aseman suomaa toi­min­ta­valtaa. Ihmisten välinen sosi­aa­linen valta on se, joka yleensä rat­kaisee, sillä vai­kut­ta­misen ver­kos­toilla on suuri rooli. Jokai­sella meistä on lisäksi teh­tä­vänsä suoma valta, ase­masta riip­pu­matta. Omaan työ­rooliin liittyvä valta on kykyä toteuttaa tavoitteet ja taitoa vai­kuttaa työyh­teisöön osaa­mi­sensa ja sosi­aa­listen tai­to­jensa kautta.

Jokainen meistä käyttää vuo­ro­vai­ku­tus­valtaa joka päivä kai­kissa sosi­aa­li­sissa tilan­teissa. Sosi­aa­linen valta kon­kre­ti­soituu tun­teena siitä, saako vai­kut­ta­mis­mah­dol­li­suuksia ja kokeeko arvos­tusta. Nega­tii­visen val­lan­käytön kokemus syntyy eri­tyi­sesti silloin, kun kokee ohit­ta­mista, välin­pi­tä­mät­tö­myyttä tai tar­koi­tuk­sel­lista halua vahin­goittaa. Sel­lainen vai­kuttaa myös ammatti-iden­ti­teettiin ja mer­ki­tyk­sel­li­syyden koke­mukseen. Siksi sillä, miten käy­tämme omaa val­taamme toisiin, on suuri vaikutus.

Vallan väi­tetään tur­me­levan. Se näkyy paitsi tuhoavina toi­men­pi­teinä myös var­joina, hai­tal­lisina toi­min­ta­ta­poina, jotka ohjaavat muiden huomion jonkun hen­ki­lö­koh­taisten odo­tusten täyt­tä­miseen työn tavoit­teiden sijasta. Se voi ilmetä myös orga­ni­saa­tio­po­li­ti­kointina ja -peleinä, joissa omia int­ressejä ajetaan itsek­käästi muista välit­tä­mättä. Val­lan­käytön näky­väksi teke­minen ja panos­ta­minen kes­ki­näistä tukea vaa­livaan kult­tuuriin voi rau­hoittaa orga­ni­saa­tio­po­liit­tista näyttämöä.

Jokainen orga­ni­saatio hyötyy sekä sel­keistä raken­teista että hyvästä vuo­ro­vai­ku­tuk­sesta. Molemmat vaa­tivat taitoa käyttää sekä asema- että sosi­aa­lista valtaa hyvin ja oikeu­den­mu­kai­sesti. Ei siis toimita toisten ohi, kes­kitytä muiden mus­ta­maa­laa­miseen tai tavoi­tella vain omia int­ressejä. Vain siten voi saada aikaan jotakin, joka kestää. Mutta jos valtaa käyttää jat­ku­vasti yksin välit­tä­mättä muista, menettää samalla toisten arvos­tuksen, tuen ja mah­dol­li­suuden tehdä yhteis­työtä. Koh­te­le­malla huo­nosti toisia menettää samalla oman todel­lisen vaikutusvaltansa.

Valta on luon­teeltaan para­dok­saa­lista. Sitä on kai­killa, mutta se pitää aina ottaa uudelleen. Käyt­tä­mällä valtaa saa sitä lisää, käyt­tä­mät­tömyys johtaa vai­ku­tus­vallan hii­pu­miseen. Mutta käyt­tä­mällä valtaa toisten alis­ta­miseen menettää vii­mei­setkin rippeet arvos­tuk­sesta ja yhteistyön mahdollisuudesta.