Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sanal­la val­ta on ollut huo­no kai­ku, sil­lä sen koe­taan ker­to­van käs­kyt­tä­mi­ses­tä ja oman tah­don toteut­ta­mi­ses­ta välit­tä­mät­tä muis­ta. Vii­me­ai­kai­nen kes­kus­te­lu on myös osoit­ta­nut, että val­ta-ase­ma voi äärim­mil­lään joh­taa täy­del­li­seen välin­pi­tä­mät­tö­myy­teen muis­ta. Val­ta itses­sään ei ole hyvää tai pahaa, mut­ta sitä voi käyt­tää molem­piin. Val­lan­käy­tön ydin on pyr­ki­mys vai­kut­taa. Sii­nä se muis­tut­taa joh­ta­mis­ta.

Val­taa voi tar­kas­tel­la mones­ta näkö­kul­mas­ta. Muo­dol­li­nen val­ta luo orga­ni­saa­tion raken­teen ja antaa auk­to­ri­tee­tin toi­mia, mut­ta val­ta ei ole vain hie­rar­kioi­ta ja ase­man suo­maa toi­min­ta­val­taa. Ihmis­ten väli­nen sosi­aa­li­nen val­ta on se, joka yleen­sä rat­kai­see, sil­lä vai­kut­ta­mi­sen ver­kos­toil­la on suu­ri roo­li. Jokai­sel­la meis­tä on lisäk­si teh­tä­vän­sä suo­ma val­ta, ase­mas­ta riip­pu­mat­ta. Omaan työ­roo­liin liit­ty­vä val­ta on kykyä toteut­taa tavoit­teet ja tai­toa vai­kut­taa työyh­tei­söön osaa­mi­sen­sa ja sosi­aa­lis­ten tai­to­jen­sa kaut­ta.

Jokai­nen meis­tä käyt­tää vuo­ro­vai­ku­tus­val­taa joka päi­vä kai­kis­sa sosi­aa­li­sis­sa tilan­teis­sa. Sosi­aa­li­nen val­ta kon­kre­ti­soi­tuu tun­tee­na sii­tä, saa­ko vai­kut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sia ja kokee­ko arvos­tus­ta. Nega­tii­vi­sen val­lan­käy­tön koke­mus syn­tyy eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun kokee ohit­ta­mis­ta, välin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä tai tar­koi­tuk­sel­lis­ta halua vahin­goit­taa. Sel­lai­nen vai­kut­taa myös ammat­ti-iden­ti­teet­tiin ja mer­ki­tyk­sel­li­syy­den koke­muk­seen. Sik­si sil­lä, miten käy­täm­me omaa val­taam­me toi­siin, on suu­ri vai­ku­tus.

Val­lan väi­te­tään tur­me­le­van. Se näkyy pait­si tuhoa­vi­na toi­men­pi­tei­nä myös var­joi­na, hai­tal­li­si­na toi­min­ta­ta­poi­na, jot­ka ohjaa­vat mui­den huo­mion jon­kun hen­ki­lö­koh­tais­ten odo­tus­ten täyt­tä­mi­seen työn tavoit­tei­den sijas­ta. Se voi ilme­tä myös orga­ni­saa­tio­po­li­ti­koin­ti­na ja ‑pelei­nä, jois­sa omia int­res­se­jä aje­taan itsek­kääs­ti muis­ta välit­tä­mät­tä. Val­lan­käy­tön näky­väk­si teke­mi­nen ja panos­ta­mi­nen kes­ki­näis­tä tukea vaa­li­vaan kult­tuu­riin voi rau­hoit­taa orga­ni­saa­tio­po­liit­tis­ta näyt­tä­möä.

Jokai­nen orga­ni­saa­tio hyö­tyy sekä sel­keis­tä raken­teis­ta että hyväs­tä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta. Molem­mat vaa­ti­vat tai­toa käyt­tää sekä ase­ma- että sosi­aa­lis­ta val­taa hyvin ja oikeu­den­mu­kai­ses­ti. Ei siis toi­mi­ta tois­ten ohi, kes­ki­ty­tä mui­den mus­ta­maa­laa­mi­seen tai tavoi­tel­la vain omia int­res­se­jä. Vain siten voi saa­da aikaan jota­kin, joka kes­tää. Mut­ta jos val­taa käyt­tää jat­ku­vas­ti yksin välit­tä­mät­tä muis­ta, menet­tää samal­la tois­ten arvos­tuk­sen, tuen ja mah­dol­li­suu­den teh­dä yhteis­työ­tä. Koh­te­le­mal­la huo­nos­ti toi­sia menet­tää samal­la oman todel­li­sen vai­ku­tus­val­tan­sa.

Val­ta on luon­teel­taan para­dok­saa­lis­ta. Sitä on kai­kil­la, mut­ta se pitää aina ottaa uudel­leen. Käyt­tä­mäl­lä val­taa saa sitä lisää, käyt­tä­mät­tö­myys joh­taa vai­ku­tus­val­lan hii­pu­mi­seen. Mut­ta käyt­tä­mäl­lä val­taa tois­ten alis­ta­mi­seen menet­tää vii­mei­set­kin rip­peet arvos­tuk­ses­ta ja yhteis­työn mah­dol­li­suu­des­ta.

Pin It on Pinterest