Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Valta

Sanalla valta on ollut huono kaiku, sillä sen koetaan ker­tovan käs­kyt­tä­mi­sestä ja oman tahdon toteut­ta­mi­sesta välit­tä­mättä muista. Vii­me­ai­kainen kes­kustelu on myös osoit­tanut, että valta-asema voi äärim­millään johtaa täy­del­liseen välin­pi­tä­mät­tö­myyteen muista. Valta itsessään ei ole hyvää tai pahaa, mutta sitä voi käyttää molempiin. Val­lan­käytön ydin on pyr­kimys vai­kuttaa. Siinä se muis­tuttaa johtamista.

Valtaa voi tar­kas­tella monesta näkö­kul­masta. Muo­dol­linen valta luo orga­ni­saation rakenteen ja antaa auk­to­ri­teetin toimia, mutta valta ei ole vain hie­rar­kioita ja aseman suomaa toi­min­ta­valtaa. Ihmisten välinen sosi­aa­linen valta on se, joka yleensä rat­kaisee, sillä vai­kut­ta­misen ver­kos­toilla on suuri rooli. Jokai­sella meistä on lisäksi teh­tä­vänsä suoma valta, ase­masta riip­pu­matta. Omaan työ­rooliin liittyvä valta on kykyä toteuttaa tavoitteet ja taitoa vai­kuttaa työyh­teisöön osaa­mi­sensa ja sosi­aa­listen tai­to­jensa kautta.

Jokainen meistä käyttää vuo­ro­vai­ku­tus­valtaa joka päivä kai­kissa sosi­aa­li­sissa tilan­teissa. Sosi­aa­linen valta kon­kre­ti­soituu tun­teena siitä, saako vai­kut­ta­mis­mah­dol­li­suuksia ja kokeeko arvos­tusta. Nega­tii­visen val­lan­käytön kokemus syntyy eri­tyi­sesti silloin, kun kokee ohit­ta­mista, välin­pi­tä­mät­tö­myyttä tai tar­koi­tuk­sel­lista halua vahin­goittaa. Sel­lainen vai­kuttaa myös ammatti-iden­ti­teettiin ja mer­ki­tyk­sel­li­syyden koke­mukseen. Siksi sillä, miten käy­tämme omaa val­taamme toisiin, on suuri vaikutus.

Vallan väi­tetään tur­me­levan. Se näkyy paitsi tuhoavina toi­men­pi­teinä myös var­joina, hai­tal­lisina toi­min­ta­ta­poina, jotka ohjaavat muiden huomion jonkun hen­ki­lö­koh­taisten odo­tusten täyt­tä­miseen työn tavoit­teiden sijasta. Se voi ilmetä myös orga­ni­saa­tio­po­li­ti­kointina ja -peleinä, joissa omia int­ressejä ajetaan itsek­käästi muista välit­tä­mättä. Val­lan­käytön näky­väksi teke­minen ja panos­ta­minen kes­ki­näistä tukea vaa­livaan kult­tuuriin voi rau­hoittaa orga­ni­saa­tio­po­liit­tista näyttämöä.

Jokainen orga­ni­saatio hyötyy sekä sel­keistä raken­teista että hyvästä vuo­ro­vai­ku­tuk­sesta. Molemmat vaa­tivat taitoa käyttää sekä asema- että sosi­aa­lista valtaa hyvin ja oikeu­den­mu­kai­sesti. Ei siis toimita toisten ohi, kes­kitytä muiden mus­ta­maa­laa­miseen tai tavoi­tella vain omia int­ressejä. Vain siten voi saada aikaan jotakin, joka kestää. Mutta jos valtaa käyttää jat­ku­vasti yksin välit­tä­mättä muista, menettää samalla toisten arvos­tuksen, tuen ja mah­dol­li­suuden tehdä yhteis­työtä. Koh­te­le­malla huo­nosti toisia menettää samalla oman todel­lisen vaikutusvaltansa.

Valta on luon­teeltaan para­dok­saa­lista. Sitä on kai­killa, mutta se pitää aina ottaa uudelleen. Käyt­tä­mällä valtaa saa sitä lisää, käyt­tä­mät­tömyys johtaa vai­ku­tus­vallan hii­pu­miseen. Mutta käyt­tä­mällä valtaa toisten alis­ta­miseen menettää vii­mei­setkin rippeet arvos­tuk­sesta ja yhteistyön mahdollisuudesta.

Soita 000 000 0000