Työyhteisötarinoiden voima

Elokuvat ja näytelmät kiehtovat, sillä ne tiivistävät kirkkaasti muutamaan hetkeen sen, mitä elämässä voi tapahtua. Ne näyttävät vaihtoehtoisia todellisuuksia ja saavat oivaltamaan jotain omasta elämästä. Tarinat vetävät mukaansa, sillä samastumme sen henkilöihin, jännitämme juonen kulkua, toivomme hyvien tyyppien onnistuvan ja toisenlaisten saavan muunlaisen kohtalon.

Sama tapahtuu, kun joku kertoo mitä työyhteisössä on meneillään. Tarinat ja juorut antavat pohdittavaa ja paljastavat sellaista, mitä ei virallisesti kerrota. Ne ovat osa sosiaalisten suhteiden hoitamista, sanoo psykologi Robin Dunbar.  Ne rakentavat sosiaalista karttaa siitä, millaisia ihmiset ovat. Tai pikemminkin siitä, millaisina heitä pidetään ja miten heihin suhtaudutaan. Tarinoita ei kerrota vain ajankuluksi, vaan niillä on aina syy. Ne rakentavat yhteenkuuluvuutta mutta välittävät myös ennakkoluuloja ja asenteita.

Työyhteisötarinat antavat tilaa tunteiden purkamiselle ja niiden yhteiselle käsittelylle. Niillä voidaan myös tavoitella omaa etua tai varjella työyhteisölle tärkeitä arvoja. Joskus ne ovat varsin tarkoitushakuisia juoruja siitä, kuinka joku taas tai ei vieläkään, tai voitteko kuvitella. Yhteinen paheksunta tai innostus lähentää työyhteisön jäseniä toisiinsa mutta ohjaa myös ryhmäpaineen kautta toimimaan odotetulla tavalla. Tarinat varoittavat, ohjaavat ja antavat mallia siitä, mitä työyhteisössä arvostetaan.

Työyhteisötarinoiden ja juorujen lähtökohta on sama kuin jo Aristoteleen kuvaamassa draaman kaaressa. Yleisöön vaikutetaan tunteiden kautta. Tarinoiden yksityiskohdat eivät välttämättä jää mieleen, tunnekokemus sen sijaan kyllä. Se paljastaa, mikä on tärkeää.  Tunteet tekevät tarinasta kiinnostavan ja inhimillisen sekä saavat reagoimaan. Liittymään kauhistelijoiden joukkoon, viemään viestiä eteenpäin tai yhdistämään voimat tilanteen muuttamiseksi.  Tässä on työyhteisötarinoiden voima. Ne ovat yhteisöä aktivoiva voima, hyvässä ja pahassa.