Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Palaverissa

Kiinnostus on arvostuksen mittari

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Istut pala­ve­rissa. Vii­meisen vartin aikana säh­kö­postiin näyttää tulleen useita viestejä, ja kollega on soit­tanut jo kerran. Pitäisi vastata, ettei näytä siltä, ettei ole kiin­nos­tunut. Keh­taisiko? Vil­kaiset ympä­rillesi. Puheen­johtaja katsoo puhujaa, vie­ressä istuva aika ajoin. Muu­taman katseet ovat läp­pä­rissä, esi­tystä seu­raillen. Tar­kemmin kat­sottuna säh­kö­posti näkyy ruu­dulla useammin kuin puhujan diat. Vie­restä kuuluu tasainen naputus - naapuri ei edes esitä seu­raa­vansa kes­kus­telua, vaan on kes­kit­tynyt omiin töi­hinsä. ”Anteeksi, tähän on pakko vastata” on täs­säkin kokouk­sessa tuttu lause. Palaveri näyttää olevan tais­te­lu­tanner, jossa kokoon­tu­misen aihe, puheen­johtaja ja puhuja jou­tuvat tais­te­lemaan osal­lis­tujien huo­miosta. Toi­saalta tilanne muis­tuttaa hil­jen­ty­mis­huo­netta – jokainen kes­kittyy omaan teke­mi­seensä, hel­pot­tu­neena siitä, että on hetki aikaa hoitaa pois mie­lessä jäy­täviä tehtäviä.

Kuu­los­taako tutulta? Niin tutulta, että siihen ei kiinnitä enää huo­miota, vaan hyö­dyntää tilan­netta itsekin. Muutkin tekevät samaa, ja onhan se merkki tehok­kaasta toi­min­nasta. Vai onko? Mitä se kertoo meistä, jos huomio pala­ve­rissa on yhteistyön sijasta vain omissa asioissa?

Sosi­aa­listen tai­tojen ydin on suhde muihin ihmisiin. Toi­min­nallasi ja vuo­ro­vai­ku­tuksesi pie­nillä sävyillä ja eleillä osoitat, oletko kiin­nos­tunut, välin­pi­tä­mätön tai peräti aavis­tuksen viha­mie­linen. Tapasi koh­della muita pal­jastaa ei pel­kästään sen, mitä ajat­telet asioista, vaan ennen kaikkea sen, miten suh­taudut muihin ihmisiin. Arvos­tatko, vai tun­netko epäluottamusta.

Soita 000 000 0000