Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

book-2852903__340

Työyhteisön käsikirjoitus

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Paneudu siihen, mil­lainen on työyh­teisösi käsi­kir­joitus. Jos et tiedä, mihin työyh­teisö pyrkii ja mitä sen näyt­tä­möllä ja kulissien takana tapahtuu, menetät kos­ke­tuksen orga­ni­saation todel­li­suuteen. Mil­lainen draama on esi­tys­vuo­rossa tai pyr­ki­mässä näyt­tä­mölle? Kuka niitä käsi­kir­joittaa ja ketkä esi­tyksiä ohjaavat?  Miten kukin toimii roolissaan?

Jokai­sessa työyh­tei­sössä on monta käsi­kir­joi­tusta. Yksi on viik­ko­ko­kouksia varten, toinen taas yhteisiä info­ti­lai­suuksia varten. Joh­to­ryhmien kokoukset nou­dat­tavat omaa käsi­kir­joi­tustaan, asia­kas­ti­lanteet toi­sen­laista. Joskus on käsi­kir­joitus vapaa­muo­toisia koh­taa­misia varten, joskus taas niihin ei ole muo­dos­tunut mitään kaavaa. Orga­ni­saation käsi­kir­joi­tukset ovat sen kult­tuurin mukaisia: rentoja, jous­tavia ja hyvän­tuu­lisia tai jäykkiä, kaa­voihin kan­gis­tu­neita ja hyvin rajatut roolit antavia. Tai jotain siltä väliltä, työyh­teisön kult­tuurin mukaisesti.

Anders Vacklin kuvaa käsi­kir­joi­tusta kar­taksi, poh­ja­piir­rok­seksi tai ark­ki­teh­to­ni­seksi suun­ni­tel­maksi siitä, miten elokuva tai näy­telmä etenee. Käsi­kir­joitus on siis malli tapah­tu­mille ja toi­men­pi­teille. Kui­tenkaan käsi­kir­joitus ei ole vain tilan­teiden kuvausta. Se on Vacklinin mukaan ”myös unelmia, pai­na­jaisia ja into­himoja”. Ne ovat läsnä orga­ni­saa­tio­elä­mäs­säkin, vaikka ne pii­lo­tetaan usein ratio­naa­lisen kuoren alle.

Työyh­teisön käsi­kir­joi­tukset ovat yhdis­telmä suun­ni­telmia, enna­kointia ja yllättäen tapah­tuvaa. Työyh­teisö, esi­miehet tai johto voi kir­joittaa vaikkapa muu­toksen toteut­ta­mi­sesta hyvän käsi­kir­joi­tuksen, joka sisältää oikeat vaiheet ja päättyy hyvin. Jotain kui­tenkin tapahtuu, ja suun­ni­teltu happy end –tarina muuttuu mat­kalla ker­to­muk­seksi, jossa eksytään metsään ja jou­dutaan monen­laiseen ennen kuin päästään perille. Matkan aikana haetaan roh­keasti uusia reittejä, epä­röidään valin­noissa, syy­tetään muita vää­ristä poluista, surraan tulevaa ja iloitaan yhdessä onnis­tu­mi­sista. Joskus valin­toihin liittyvä kes­kustelu tai draama tun­tuvat jopa tär­keäm­miltä kuin pää­määrä. Käsi­kir­joi­tuk­sessa alkavat vai­kuttaa Vacklinin mai­nit­semat unelmat, pai­na­jaiset ja intohimot.

Kun tun­nistat sen, mitä työyh­tei­sössä tapahtuu, saat kuvan siitä, miten orga­ni­saatio todel­li­suu­dessa toteuttaa teh­tä­väänsä. Silloin on mah­dol­lisuus tarttua siihen, mikä ei toimi ja vah­vistaa edelleen työyh­teisön tavoit­teita ja voimavaroja.

Soita 000 000 0000