Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Paneu­du sii­hen, mil­lai­nen on työyh­tei­sö­si käsi­kir­joi­tus. Jos et tie­dä, mihin työyh­tei­sö pyr­kii ja mitä sen näyt­tä­möl­lä ja kulis­sien taka­na tapah­tuu, mene­tät kos­ke­tuk­sen orga­ni­saa­tion todel­li­suu­teen. Mil­lai­nen draa­ma on esi­tys­vuo­ros­sa tai pyr­ki­mäs­sä näyt­tä­möl­le? Kuka nii­tä käsi­kir­joit­taa ja ket­kä esi­tyk­siä ohjaa­vat?  Miten kukin toi­mii roo­lis­saan?

Jokai­ses­sa työyh­tei­sös­sä on mon­ta käsi­kir­joi­tus­ta. Yksi on viik­ko­ko­kouk­sia var­ten, toi­nen taas yhtei­siä info­ti­lai­suuk­sia var­ten. Joh­to­ryh­mien kokouk­set nou­dat­ta­vat omaa käsi­kir­joi­tus­taan, asia­kas­ti­lan­teet toi­sen­lais­ta. Jos­kus on käsi­kir­joi­tus vapaa­muo­toi­sia koh­taa­mi­sia var­ten, jos­kus taas nii­hin ei ole muo­dos­tu­nut mitään kaa­vaa. Orga­ni­saa­tion käsi­kir­joi­tuk­set ovat sen kult­tuu­rin mukai­sia: ren­to­ja, jous­ta­via ja hyvän­tuu­li­sia tai jäyk­kiä, kaa­voi­hin kan­gis­tu­nei­ta ja hyvin raja­tut roo­lit anta­via. Tai jotain sil­tä välil­tä, työyh­tei­sön kult­tuu­rin mukai­ses­ti.

Anders Vacklin kuvaa käsi­kir­joi­tus­ta kar­tak­si, poh­ja­piir­rok­sek­si tai ark­ki­teh­to­ni­sek­si suun­ni­tel­mak­si sii­tä, miten elo­ku­va tai näy­tel­mä ete­nee. Käsi­kir­joi­tus on siis mal­li tapah­tu­mil­le ja toi­men­pi­teil­le. Kui­ten­kaan käsi­kir­joi­tus ei ole vain tilan­tei­den kuvaus­ta. Se on Vackli­nin mukaan ”myös unel­mia, pai­na­jai­sia ja into­hi­mo­ja”. Ne ovat läs­nä orga­ni­saa­tio­elä­mäs­sä­kin, vaik­ka ne pii­lo­te­taan usein ratio­naa­li­sen kuo­ren alle.

Työyh­tei­sön käsi­kir­joi­tuk­set ovat yhdis­tel­mä suun­ni­tel­mia, enna­koin­tia ja yllät­täen tapah­tu­vaa. Työyh­tei­sö, esi­mie­het tai joh­to voi kir­joit­taa vaik­ka­pa muu­tok­sen toteut­ta­mi­ses­ta hyvän käsi­kir­joi­tuk­sen, joka sisäl­tää oikeat vai­heet ja päät­tyy hyvin. Jotain kui­ten­kin tapah­tuu, ja suun­ni­tel­tu hap­py end –tari­na muut­tuu mat­kal­la ker­to­muk­sek­si, jos­sa eksy­tään met­sään ja jou­du­taan monen­lai­seen ennen kuin pääs­tään peril­le. Mat­kan aika­na hae­taan roh­keas­ti uusia reit­te­jä, epä­röi­dään valin­nois­sa, syy­te­tään mui­ta vää­ris­tä poluis­ta, sur­raan tule­vaa ja iloi­taan yhdes­sä onnis­tu­mi­sis­ta. Jos­kus valin­toi­hin liit­ty­vä kes­kus­te­lu tai draa­ma tun­tu­vat jopa tär­keäm­mil­tä kuin pää­mää­rä. Käsi­kir­joi­tuk­ses­sa alka­vat vai­kut­taa Vackli­nin mai­nit­se­mat unel­mat, pai­na­jai­set ja into­hi­mot.

Kun tun­nis­tat sen, mitä työyh­tei­sös­sä tapah­tuu, saat kuvan sii­tä, miten orga­ni­saa­tio todel­li­suu­des­sa toteut­taa teh­tä­vään­sä. Sil­loin on mah­dol­li­suus tart­tua sii­hen, mikä ei toi­mi ja vah­vis­taa edel­leen työyh­tei­sön tavoit­tei­ta ja voi­ma­va­ro­ja.

Pin It on Pinterest