Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Työyh­tei­sö­draa­mat läh­te­vät liik­keel­le osin asiois­ta, mut­ta ennen kaik­kea tun­ne­ko­ke­muk­sis­ta.  Pää­tök­set ja muu­tok­set saa­vat välil­lä kiih­ty­mään ja otta­maan voi­mak­kaas­ti kan­taa, mut­ta niil­lä ei yleen­sä ole niin suur­ta mer­ki­tys­tä kuin sil­lä, miten tuli koh­del­luk­si. Sai­ko arvos­tus­ta, ket­kä ovat suo­sion pii­ris­sä ja ket­kä taas syr­jä­rai­teil­la. Omien koke­mus­ten lisäk­si ollaan kiin­nos­tu­nei­ta sii­tä, mitä muil­le tapah­tuu.

Työyh­tei­sön käsi­kir­joi­tus voi kuva­ta huvit­tu­nees­ti arjen tilan­tei­ta kome­dian kei­noin tai tuo­da mukaan romant­ti­sia piir­tei­tä, jol­loin tari­noi­den pää­pai­no on ihmis­suh­teis­sa ja nii­den kehit­ty­mi­ses­sä. Kysees­sä voi olla myös surua tai pahen­nus­ta herät­tä­vä tra­ge­dia. Orga­ni­saa­tion elä­mä voi aika ajoin kään­tyä fars­sik­si, jos­ta ei puu­tu kom­mel­luk­sia ja kom­pas­te­lui­ta. Työyh­tei­sön käsi­kir­joi­tus voi myös muis­tut­taa tril­le­riä, jos­sa yllät­tä­vät juo­nen kään­teet seu­raa­vat toi­si­aan ja jos­sa jän­ni­tys tai jopa kau­hu val­taa kat­so­jan.  Orga­ni­saa­tioil­le tyy­pil­li­siä tril­le­rei­den ala­la­je­ja ovat psy­ko­lo­gi­nen tril­le­ri (jol­loin huo­mio kes­kit­tyy ihmis­suh­tei­siin, liit­tou­tu­mi­siin ja syr­jäyt­tä­mi­siin) ja poliit­ti­nen tril­le­ri (jon­ka pää­pai­no­na ovat val­ta­pyr­ki­myk­set ja val­ta­tais­te­lu).

Jos­kus työyh­tei­sön käsi­kir­joi­tus on saa­nut piir­tei­tä oop­pe­ras­ta: tun­teet ovat vah­vo­ja, lavas­tus ja asut näyt­tä­viä ja pää­osien esit­tä­jät puh­kea­vat aika ajoin lau­la­maan kuo­ron säes­tyk­sel­lä aarian, joka ker­too syvim­mis­tä tun­teis­ta ja pää­mää­ris­tä. Joi­nain het­ki­nä orga­ni­saa­tiois­sa taas tun­tuu sil­tä, että kat­sel­laan doku­ment­ti­teat­te­ria – sel­lai­se­na sovi­tuk­se­na, jos­sa ihmis­ten sijas­ta pää­osas­sa ovat ohjeet ja mate­ri­aa­lit sekä moni­mut­kai­set, usein byro­kraat­ti­sil­ta­kin tun­tu­vat tilan­ne­ku­lut.

Monen orga­ni­saa­tion elä­mä muis­tut­taa jat­ku­va­juo­nis­ta tele­vi­sio­sar­jaa. Kyse ei ole yhdes­tä esi­tyk­ses­tä (vaik­ka nii­tä­kin on päi­vit­täin kokouk­sis­sa ja sosi­aa­li­sis­sa tilan­teis­sa) vaan jos­ta­kin, joka jat­kuu aina uuden tuo­tan­to­kau­den muo­dos­sa. Pal­jon yksit­täi­siä tapah­tu­mia ja haa­rau­tu­via sivu­juon­tei­ta, jot­ka työyh­tei­sön tee­mat ja roo­li­hah­mot yhdis­tä­vät. Koet­tu pai­nuu mie­leen arjen tapah­tu­mis­sa ja kuu­luu puheis­sam­me. Alam­me näyt­tää samal­ta, kuin työyh­tei­sön kult­tuu­ria ilmen­tä­vät käsi­kir­joi­tuk­set.

Työyh­tei­sö­draa­mas­ta lisää kir­jas­sa­ni Orga­ni­saa­tio­dra­ma­tur­gial­la toi­mi­va työyh­tei­sö

Pin It on Pinterest