Organisaatio on varsinainen tunteiden palapeli, jossa palaset solahtavat sujuvasti paikoilleen tai tuntuvat joskus olevan kuin toisesta pelistä. Tunteista puhutaan tai niistä vaietaan, kulttuurista riippuen. Tunteet syntyvät, vahvistuvat, heikkenevät tai katoavat. Ne energisoivat, latistavat tai uhkaavat. Ne synnyttävät myös työyhteisössä suhteita, jännitteitä ja taisteluita, yhtä hyvin kuin yhteistyötä, kiintymystä ja liittoumia. Tunteet ovat keskeisessä roolissa organisaation näyttämöllä.
Tunteita voisi arkisesti kutsua fiiliksiksi, jotka vaikuttavat
ajatteluun ja tekoihin. Tunteet lähentävät, yhdistävät ja varoittavat. Ne antavat
signaaleja siitä, mikä on tärkeää ja mitä kannattaa välttää. Ne kertovat
hyvinvoinnin kannalta tärkeistä asioista. Tunteet ovat välttämättömiä myös
ammatillisessa roolissa. Ne syventävät esitystä ja tarttuvat sekä
yhteistyökumppaneihin että katsojiin.
Tunteiden kautta vaikuttaa, vakuuttaa ja on
uskottavampi, kuin neutraali tai tunnekylmä ammattilainen. Jokaisella meistä on
keinoja, joilla näyttää tunteemme: eleitä, liikkeitä ja ilmeitä, joilla
osoittaa suhtautuminen. Ilahdutaan kun nähdään, kuunnellaan kiinnostuneen
näköisinä tai tuijotetaan tylsistyneenä muualle, kun joku puhuu. Tärkeä osa
vaikutelmanhallintaa on, millaisia tunteita se herättää. Se edellyttää
tunnetaitojen hallintaa ja kykyä eläytyä esitykseen.
Tunteet tarttuvat helposti, koska ne ovat kehollisia ja vaikuttavat
ilmeisiin, eleisiin ja asentoon. Siksi niillä on erityinen merkitys myös
organisaation vaikutelmanhallinnassa. Yhteistyötä helpottaa, kun tuntee
työyhteisön tunneodotukset ja ilmapiirin. Jos tilanne tuntuu tukkoiselta,
tarvitaan kenties uudenlaisia tapoja käsitellä tunteita yhdessä. Organisaation
kannalta keskeistä onkin tunnistaa, milloin tunteet rakentavat yhteistyötä ja
onnistumista, milloin taas heikentävät sitä. Kaikilla tunteilla on kyky toimia
yhteisön eduksi tai haitaksi, tilanteesta riippuen.
