Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

tervehtiminen

Tervehtimisen voima

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Hel­singin Sanomat kir­joitti 27.2.2021 ter­veh­ti­mi­sestä ja sen mer­ki­tyk­sestä. Kir­joitin samasta aiheesta muutama vuosi sitten syk­syllä sen het­kisen kes­kus­telun innoittamana:

Keväällä käytiin eri medioissa vil­kasta kes­kus­telua siitä, miten koh­taamme toi­semme.  Kes­kustelu tii­vistyi siihen, miten ter­veh­dimme toi­siamme. Aihe on sama, josta olen usein kes­kus­tellut työyh­tei­söissä. Aihe tuntuu monesta ensi tur­haut­ta­valta, sillä olem­mehan kaikki työ­elä­mässä hyvin käyt­täy­tyviä ja koh­te­liaita. Kun kui­tenkin jatkaa kysy­mällä, mil­lainen kult­tuuri täällä on ter­veh­ti­misen suhteen, alkaa kuva kirkastua.

Ensim­mäinen vastaus yleensä on, että totta kai ter­veh­dimme kaikkia. Huo­menet sanotaan vas­taan­tu­li­joille. Tai ainakin tutuille. Tai ainakin vas­tataan, kunhan toinen ter­vehtii ensin. Jos ei satu olemaan jotain muuta meneillään samaan aikaan.

Porukkaa alkaa usein jo hieman hymyi­lyttää, kun huo­mataan, ettei ter­veh­ti­minen ihan niin itsestään selvää olekaan. Kun kes­kustelu jatkuu, kertoo moni ensin siitä, kuinka koti­ra­pussa osa jättää ter­veh­ti­mättä ja aamuisin odo­tetaan samaa bussia kukin omassa rau­hassaan. Ja kun tar­kemmin pohtii, itse asiassa työ­pai­kal­lakaan ei vält­tä­mättä ter­vehditä niitä, joita ei tunneta. Lyhytkin jut­tu­tuokio yleensä pal­jastaa, ettei työ­pai­kalla ter­veh­ti­minen olekaan niin auto­maat­tista, miltä ensin tuntui. Kol­le­goita ter­veh­ditään, muita vält­tä­mättä ei.

Ehkä kyse on suo­ma­lai­sesta tavasta toimia. Olin kurs­silla muutama viikko sitten, kun puheeksi tuli kult­tuurien väliset erot vie­raiden koh­taa­mi­sessa. Kes­kustelu alkoi heti vilk­kaana. Toi­sesta kult­tuu­rista tullut nuori nainen kertoi, että heillä hymyillään vastaan tule­ville, vaikka eivät oli­sikaan tuttuja. Hän oli häm­men­tynyt meidän tavas­tamme katsoa sivuun ja pyr­ki­myk­sestä väl­tellä koh­taa­mista. Eri­lai­sesta kult­tuu­rista tullut nuori nainen pohti, miksi tun­numme kart­tavan muiden kat­setta. Me muut muti­simme jotain koh­te­li­aasta tavasta antaa muiden olla rau­hassa, halusta olla häi­rit­se­mättä ja halut­to­muu­desta herättää huomiota.

Kes­kustelu oli herättävä ja sai myös miet­timään omaa ja työyh­tei­söjen toi­mintaa. Annammeko itses­tämme vie­raille kylmän ja epä­koh­te­liaan kuvan? Onko ter­veh­ti­minen vain kult­tuu­ri­si­don­nainen tapa, turha fraasi vai onko sillä todel­lista mer­ki­tystä työyh­teisön hyvin­voinnin ja tuloksen kan­nalta? Ter­veh­ti­minen ei tie­tenkään ole työyh­teisön toi­minnan tär­keimpiä asioita. Vai onko?

Toisen huo­maa­minen ja ystä­väl­lisyys eivät ole vain hyvien tapojen mukaista. Ne ovat tut­ki­tusti keinoja lisätä hyvin­vointia ja tuot­ta­vuutta työyh­tei­sössä. Tapa koh­della toisia kertoo heidän mer­ki­tyk­sestään ja omista arvos­tuk­sis­tamme. Sosi­aa­listen tilan­teiden yti­messä ja hengen luojana on ter­veh­ti­minen. Se on merkki toi­selle: huomaan sinut, olet ter­ve­tullut, olemme ver­taisia, tästä on hyvä jatkaa.

Siitä, miten koh­taamme toi­semme työyh­tei­sössä, voi pää­tellä paljon ihmisten väli­sistä suh­teista ja ilma­pii­ristä. Se pal­jastaa työyh­teisön kovimman ytimen, ihmisten arvos­ta­misen. Samalla se kertoo arvoista, nor­meista ja kult­tuu­rista. Se tuo esille, kuinka läm­pi­mästi muihin suh­tau­dutaan, ote­taanko kaikki huo­mioon vai pysy­tel­läänkö tiu­kasti vain niiden kanssa, jotka ovat jo ennestään läheisiä.  Ter­veh­ti­mi­sellä on tässä kes­keinen rooli. Se luo ystä­väl­listä ilma­piiriä – olen huo­mattu, jonkin arvoinen.

Ter­veh­ti­minen on hyvien ihmis­suh­teiden alku­lähde ja energian tuottaja. Se lähentää ihmisiä toi­siinsa. Ter­veh­ti­minen ei vie aikaa, vaadi seu­rus­telua tai oleta ystä­väksi. Vaikka ter­veh­ti­minen olisi vain kult­tuu­rinen tapa, vai­kuttaa se ihmisten välisiin suh­teisiin. On vai­keampi olla välin­pi­tä­mätön sel­laisen koh­ta­losta, joka on edes hyvän päivän tuttu.

Ter­veh­ti­mällä luodaan hyvää fii­listä ja raken­netaan perusta ihmis­suh­teille. Ter­veh­ti­minen on osa sitä ystä­väl­li­syyden kult­tuuria, joka innostaa toi­mimaan yhdessä. Ystä­väl­lisyys luo energiaa ja läm­mittää. Se vie saman verran aikaa kuin töykeys tai välin­pi­tä­mät­tömyys, mutta luo toi­sen­laisen ilma­piirin ja kantaa pit­källe tulevaisuuteen.

Ystä­väl­lisyys ja ter­veh­ti­minen eivät vaadi paljon, vain läm­pimän katseen, huo­maa­vaiset sanat ja tietyn kii­reet­tö­myyden tunnun. Sel­lainen vir­kistää mieltä ja luo yhteyden ihmisten välille, vaikka olisi vain ope­teltu tapa tai työ­nan­tajan edel­lyt­tämää. Se tuntuu kui­tenkin hyvältä ja juuri minulle tar­koi­te­tulta, vaikka näkee saman koh­dis­tuvan myös muihin. Se ei tee ystä­viksi, mutta antaa siihen mahdollisuuden. 

6.10.2017

Soita 000 000 0000