Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Mielenmaisemia

Mistä kirjoittaminen alkaa?

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Mistä kirjan kir­joit­ta­minen alkaa? Joskus ideasta, joskus pyyn­nöstä, joskus siitä, että miettii, mitä haluaisi ymmärtää paremmin. Tällä kertaa teksti alkoi syntyä koke­muk­sista ja sopi­vasta ajankohdasta.

Se, mitä ihmisten välillä ja mie­lessä tapahtuu, on sekä kieh­tovaa että kum­mal­lista. Miksi joi­denkin kanssa kaikki sujuu, toisten kanssa han­kausta taas ei voi välttää? Miten tun­nelma voi muuttua het­kessä ja miksi jotkut aja­tukset jäävät vai­vaamaan? Mikä selittää hyvän tai kurjan olon, ja miksi tietyt tilanteet ja kes­kus­telut tois­tuvat kuin samaa kaavaa nou­dattaen? Entä miksi joskus on ymmällään tutus­sakin seu­rassa siitä, mitä nyt on meneillään? 

Tulossa oleva pyö­rä­matka tuntui olevan juuri oikea paikka näille poh­din­noille. Mat­ka­päivien rytmi ja vaih­tuvat mai­semat antavat tilaa uudelle, ja pyö­räilyn toistuva liike rau­hoittaa ja ohjaa olemaan läsnä het­kessä. Kun on irti päi­vit­täi­sistä rutii­neista ja vain kulkee, aja­tuk­silla on tilaa vaeltaa. Mieli täyttyy ja tyh­jenee, jär­jestyy ja uudistuu, ja tärkeät asiat alkavat löytää paikkansa.

Mietin läm­pimiä ja kylmiä kat­seita ja eleitä, jotka ker­tovat kiin­nos­tuk­sesta tai välin­pi­tä­mät­tö­myy­destä. Tun­nistin lauseita ja sanoja, joilla on ihan oma mer­ki­tyk­sensä juuri minulle. Tunsin kon­kreet­ti­sesti, kuinka tärkeää on tavoittaa kai­kissa tilan­teissa edes ripaus rau­hal­li­suutta, kii­reet­tö­myyttä ja vapauden tun­netta. Muistin tunteet, jotka tun­tuvat koko kehossa, myl­ler­tävät mieltä ja saavat het­kessä jär­jes­täy­ty­neenkin mielen pai­koiltaan. Joskus tunteet taas ovat kuin lan­ka­sotku, kie­tou­tu­neina toi­siinsa ja muo­dostaen vai­keasti avat­tavia solmuja.

Niin käy joskus myös ihmis­suh­teille. En voinut olla ajat­te­le­matta, että jos hieman kär­jistää, ne ovat elämän elik­siiri tai myrkky. Pahim­millaan suhteet ovat jän­nit­teisiä, raas­tavia tai tuhoisia, par­haim­millaan läheisiä, antoisia ja tär­keitä. Ja toi­sinaan kans­sa­käy­minen voi saada kum­mal­lisia muotoja: ylen­palt­tista halua miel­lyttää, tar­vetta salata kaikki mah­dol­linen, yri­tyksiä pei­tellä ilmeinen tai tuhoisia sosi­aa­lisia pelejä. Nekin ovat osa mie­len­mai­se­maamme ja sosi­aa­lisia tilanteita. 

Vuo­ro­vai­kutus oli­sikin helppoa, jos koh­te­li­simme kaikkia aina yhtä huo­maa­vai­sesti, kiin­nos­tu­neesti ja tasa­ver­tai­sesti. Mutta kun läsnä on aina myös aiemmat toiveet, pet­ty­mykset ja salai­suudet, ei ihme, jos olo on välillä hankala. Sillä on vai­ku­tuk­sensa myös suh­tau­tu­miseen, yhteen­kuu­lu­vuuden tun­teeseen ja haluun olla yhdessä.

Ja siihen, mitä mie­lessä alkaa pyöriä. Mie­les­sämme olevat yli 60 000 päi­vit­täistä aja­tusta voivat kiertyä yhteen, jumittaa mielen, luoda uutta, karata tavoit­ta­mat­tomiin ja palata yllättäen. Kun mieli on hyvä, aivotkin toi­mivat paremmin. Jos sen sijaan tuntuu ras­kaalta tai tur­halta, aja­tuk­setkin alkavat tak­kuilla eikä voimia meinaa riittää mihinkään.

Pyö­räil­lessä oli hyvä hetki myös pohtia, miten tilanteet ja ihmiset vai­kut­tavat suoraan mie­leemme. Se, mil­lainen tun­nelma päi­västä jää, riippuu paljon siitä, keitä on tavannut ja mitä on tapah­tunut. Jos päivä on täynnä äkäisiä kom­mentteja, välin­pi­tä­mä­töntä tuis­kah­telua ja nyr­peitä ilmeitä, on olo täysin toinen kuin silloin, kun ympä­rillä on ystä­väl­lisiä kasvoja, hyvän­tuu­lista puhetta ja aut­ta­mista puolin ja toisin. Sel­laiseen ympä­ristöön kaipaa, vas­tak­kaista taas karttaa.

Kesän muis­tiin­panot kas­voivat kir­jaksi tun­teiden vai­ku­tuk­sesta, vuo­ro­vai­ku­tuksen mer­ki­tyk­sestä, mielen voi­masta ja ihmis­suh­teista.  Mie­len­mai­semia – mer­ki­tyk­sel­lisen elämän jäl­jillä (2020, Par­tuuna) on kirja siitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu arjen vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa. Se kertoo, kuinka pie­nillä het­killä, sanoilla ja teoilla on suuri vai­kutus. Ne kos­ket­tavat tun­teita, pal­jas­tavat suh­tau­tu­misen ja saat­tavat muuttaa suh­teita ihmisten välillä. Samalla kirja on myös mat­ka­ker­tomus, joka kertoo pyö­räilyn ja kävelyn voimasta.

Keitä ajat­telin kirjaa kir­joit­taessani? Niitä, joiden työ on ihmisten kanssa toi­mi­mista ja niitä, jotka haluavat ymmärtää muita ja itseään paremmin. Kaikkia, jotka haluavat vah­vistaa sosi­aa­lisia tai­tojaan ja parantaa ihmis­suh­teitaan. Ja eri­tyi­sesti heitä, jotka ovat ute­liaita kur­kis­tamaan mie­len­mai­semaan ja haluavat tehdä arjestaan onnellisemman. 

Soita 000 000 0000