Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Tarinoiden voima
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Tari­nal­lis­ta­misen mer­ki­tyk­sestä mutta myös ker­to­muksen vaa­roista on puhuttu viime aikoina paljon, mutta mikä mer­kitys niillä on arki­sissa tapaa­mi­sissa? Ker­to­malla tapah­tu­mista haemme ymmär­rystä, raken­namme luot­ta­musta ja haemme samas­tu­mis­pintaa muiden kanssa. Ker­rottu muokkaa aja­tuk­siamme riip­pu­matta siitä, puhuuko siitä ääneen suu­rem­massa jou­kossa vai miet­tiikö tilan­netta jonkun luo­tetun kanssa tai hiljaa itsekseen. Samalla poh­dimme seli­tyksiä tapah­tu­mille ja omien valin­tojen perus­teita ja muok­kaamme siten myös omaa tarinaamme.

Sama logiikka toimii myös eri­lai­sissa ryh­missä. Niiden tarinat ker­tovat sekä jän­nit­teistä ja ris­ti­rii­doista että onnis­tu­mista ja pie­nistä tai suu­rista voi­toista. Ker­rottu rakentuu usein hie­rarkian, sta­tuksen ja tär­keiden hen­ki­löiden ja tapah­tumien ympä­rille ja yksi sen tavoite on yhdistää ker­tojaa ja kuu­li­joita. Mehevät kuvaukset ja ei-jul­kinen tieto ja tapah­tumat voivat olla myös yritys parantaa omaa asemaa yhteisössä.

Yhtei­sössä ker­rottuja juttuja voisi kutsua myös juo­rui­luksi, mutta poh­jim­miltaan ne ovat jotain muuta kuin ajan kulut­ta­mista ja viih­ty­mistä. Hieman kär­jistäen voisi sanoa, että kai­kella yhtei­sössä ker­ro­tulla on syy, tar­koitus ja yleisö. Ne ker­rotaan usein tarkoin vali­tussa tilan­teessa ja kuu­li­joissa halutaan herättää sopiva reaktio. Tarinat voi­valla olla laajoja ja aiheesta tai hen­ki­löstä toiseen pouk­koi­levia jat­ko­ker­to­muksia, teräviä tilan­ne­ku­vauksia, vih­jailuja tule­vasta tai arvailuja syistä ja seu­rauk­sista. Puhuttu välittää tiedon lisäksi myös tun­teita ja mer­ki­tyksiä, ja siksi ker­ro­tulla on valta muokata yhteisön todellisuutta.

Har­vassa yhteisön sisäi­sessä tari­nassa on kyse vain tiedon välit­tä­mi­sestä. Ker­rottu herättää tun­teita, välittää mer­ki­tyksiä, pal­jastaa tul­kintoja ja kertoo ihmisten väli­sistä suh­teista usein tar­koi­tus­ha­kui­sesti. Kes­kustelu antaa tilaa tun­teiden pur­ka­mi­selle ja niiden käsit­te­lylle. Kukapa ei tun­nis­taisi yhteisen poh­dinnan, valit­ta­misen, kau­his­telun tai ihas­telun puh­dis­tavaa vaikutusta!

Puheella voidaan tavoi­tella omaa etua mutta tar­koi­tuksena voi olla myös yhtei­sölle tär­keiden arvojen ja peri­aat­teiden var­je­le­minen. Tarinat voivat myös olla pyr­kimys saada muu­tosta aikaan tai yhdistää ihmiset saman tavoitteen taakse. Yhteinen pahek­sunta tai innostus lähentää ja ohjaa ryh­mä­paineen kautta toi­mimaan odo­tusten mukai­sesti. Miksi sillä, mitä yhtei­sössä puhutaan, on niin iso mer­kitys? Ker­rottu pal­jastaa usein sel­laista, mitä ei viral­li­sesti kerrota mutta myös sen, mikä on kiin­nos­tuksen koh­teena tai kenties jo kaikkien epä­vi­ral­li­sessa tie­dossa. Tarinat välit­tävät ker­tojan tunteet ja kut­suvat muita myö­täe­lämään niitä. Samalla ker­to­minen on osa sosi­aa­listen suh­teiden hoi­ta­mista, sanoo työyh­tei­söjen juo­ruilua tut­kinut Robin Dunbar (1996).  Jutut raken­tavat sosi­aa­lista karttaa siitä, mil­laisia ihmiset ovat. Tai pikem­minkin siitä, mil­laisina kertoja heitä pitää ja miten heihin suh­tautuu. Ja mikä tär­keintä, kai­kella ker­ro­tulla on tai­pumus muuttua osaksi yhteisön todel­li­suutta, tari­noiden toden­pe­räi­syy­destä ja niiden tar­koi­tus­ha­kui­suu­desta riip­pu­matta. Siksi aika ajoin on hyvä kysyä itseltään, mil­laista maa­ilmaa edistää. 

Soita 000 000 0000