Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Vuorovaikutus

Suhteiden merkitys 2/3

Jokai­sessa ryh­mässä tuntuu aina olevan joku hankala, joku kiuk­kuinen ja joku her­kästi vastuun ottava. Joku, joka sovit­telee tilan­netta mui­denkin puo­lesta, ja joku, jolle on tärkeää olla suo­sittu. Joku, joka ottaa tark­kai­lijan roolin, ja joku, joka tahtoo aina olla keskipisteenä.

Vain joi­takin ryhmän ark­ki­tyyppejä mainitakseni.

Itse asiassa ensim­mäisen havaintoni siitä, että tietyt tilanteet tois­tuvat, tein, kun olin ensim­mäisen kerran vaih­tanut työ­paikkaa. Työ­teh­tävät olivat eri­laiset ja toi­mia­lakin toinen, mutta muu­taman viikon jälkeen moni asia alkoi tuntua hyvin tutuilta.

Pala­ve­ri­käyt­täy­ty­minen. Käy­tä­vä­pu­heiden sisältö. Kah­vi­hetkien kulku. Roolit yhtei­sissä tilai­suuk­sissa. Suhteet johtoon, tapa kes­kus­tella esi­hen­ki­löiden kanssa. Saman­tyyp­piset klikit, kave­ri­piirit ja suh­tau­tu­minen niiden ulko­puo­lisiin. Ne muis­tut­tivat häm­mäs­tyt­tä­vällä tavalla sitä, miten vuo­ro­vai­kutus oli sujunut edel­li­sessä pai­kassa. Aloin tajuta, että tois­tamme usein samoja toi­min­ta­malleja. Siksi löy­dämme uusis­takin ihmi­sistä paljon tuttua.

Yhteisö onkin paitsi joukko ihmisiä, joiden tehtävä on huo­lehtia yhtei­sellä vas­tuulla ole­vista asioista, myös paikka, joka on täynnä kaikkea sitä inhi­mil­listä, joka on muu­toinkin läsnä elä­mässä. Miel­ty­myksiä ja vas­ta­ha­koi­suutta, innos­tusta ja epä­uskoa, luot­ta­musta ja epä­var­muuden koke­muksia. Tahtoa oppia uutta tai pysy­tellä van­hassa, kiin­nos­tusta ottaa kantaa tai vain seu­railla mitä tapahtuu. Kaikki tämä hei­jastuu suoraan ihmisten välisiin suhteisiin.

Yhteisön suh­tee­to­vatkin sen elik­siiri tai myrkky. Ne rat­kai­sevat sekä sen, miltä elämä yhdessä tuntuu, että sen, mitä yhdessä saadaan aikaan.

Olin kerran mukana työ­ryh­mässä, joka oli koottu edus­tuk­sel­li­sesti. Tällä kertaa moni oli mukana vain vel­vol­li­suu­desta, ei omasta kiinnostuksesta.

Kokoon­pa­nossa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta ilma­piiri alkoi muo­dostua oudoksi.  Ehdo­tukset saivat vas­taansa välin­pi­tä­mät­tö­myyttä tai yllät­tävän äkäisiä kom­mentteja. Tuntui siltä, ettei mikään oikein kel­vannut, mutta kukaan ei myöskään ker­tonut suoraan kan­taansa tai ottanut vas­tuuta asioiden edistämisestä.

Olin ihmeissäni, enkä minäkään onnis­tunut paran­tamaan yhteis­työtä. Päädyin tekemään suuren osan teh­tä­vistä, koska koin, ettei niitä voinut teke­mät­täkään jättää. Jäl­ki­käteen sain kuulla, että tilanne oli tyy­pil­linen. Orga­ni­saatio piti tär­keänä, että edus­tuk­sel­lisuus oli kattava, mutta moti­voi­tu­neiden teki­jöiden sijasta mukaan vali­koi­tuivat usein ne, joiden aika kyllä riitti, mutta ei mie­len­kiinto. Lop­pu­tulos oli tah­mainen yhteistyö ja kevyet tulokset, mutta tavoite, että kaikki tahot ovat mukana, kyllä toteutui.

Yllät­tävää kyllä, se oli orga­ni­saation mie­lestä ihan riittävä saavutus.

Soita 000 000 0000