Joskus toivot myös voivasi salata, mitä todellisuudessa ajattelet. Sosiaalinen valta onkin samanaikaisesti sekä näkyvää että piilotettua. Joskus on hyötyä siitä, että kaikki tietävät, keiden kanssa olet läheinen, toisinaan taas tuntuu paremmalta olla paljastamatta verkostojaan. Tosin viime kädessä mikään ei jää piiloon, sillä huomaamme herkästi sekä vaikuttamispyrkimykset että suhtautumisen.
Sosiaalinen valta perustuu henkilösuhteisiin, mutta se on myös taitoa vaikuttaa. Mistä vaikuttamisen taito sitten syntyy? Sosiaalipsykologi Robert B. Cialdini toteaa, että siinä tarvitaan sekä henkilökohtaisia taitoja että tukea muilta, yksin ei pärjää. Pitää tuntea asia, olla mukana tapahtumien keskipisteessä ja auttaa ratkaisemaan pulmatilanteet eikä vain seurailla, mitä tapahtuu. Tarvitaan myös johdonmukaisuutta ja halua auttaa vastavuoroisesti niitä, joilta on itse saanut apua. Jos saa lisäksi julkisesti hyvää palautetta ja maineen hyvänä tyyppinä, voi saada lisää puolestapuhujia. Toisin sanoen, kun saa muilta arvostusta, saa samalla lisää sosiaalista valtaa.
Mieleeni tulee heti monta ihmistä, joiden toiminta on ollut niin vakuuttavaa, että se veti muut mukaansa. Heitä yhdisti ammattitaito ja arvostus, mutta kukin toimi omalla persoonallisella tavallaan.
Muistan yliopiston lehtorin, joka luennoi niin mukaansatempaavasti ja eloisasti, että salillinen ihmisiä kuunteli herkeämättä. Toinen yhtä vakuuttava, mutta täysin erilainen opettaja sen sijaan luki esityksensä monotonisella äänellä, mutta sisältö oli niin kiinnostavaa, ettei kukaan halunnut jättää luentoja väliin.
En unohda myöskään työryhmän vetäjää, joka sai kaikkien arvostuksen sillä, että antoi jokaiselle riittävästi aikaa puhua omasta työstään, enkä tiiminvetäjää, joka jaksoi olla hyväntuulinen silloinkin, kun työt eivät sujuneet niin kuin piti. Mielessäni on myös johtaja, jonka kokemus alasta oli ylivertainen ja tapa puhua niin rauhallinen, että kiivaimmatkin tuntuivat rauhoittuvan.
Ei, rauhallisuus ei ollut unettavaa, vaan se antoi tilaa sille, että saattoi olla eri mieltä eikä siitä seurannut suhteiden rikkoutumista.
Samassa paikassa oli myös toinen johtaja, joka puolestaan innosti nopeudella ja suorapuheisuudella ja haastoi jokaisen tekemään parhaansa.
Muistan myös monia hyviä työkavereita. Yksi teki vaikutuksen osaamisellaan, toinen tavallaan toimia ihmisen kanssa, kolmas esiintymistaidoillaan ja moni pelkästään sillä, että jaksoi kuunnella, halusi auttaa ja oli tukena silloinkin, kun törmäsin arjen epäonnistumisiin.
Olen varma, että sinunkin lähiympäristössäsi on hyviä esimerkkejä ihmisistä, joita olet arvostanut eri syistä. Mutta löytyy todennäköisesti myös niitä, joiden toiminnan koet täysin toisin. Joskus saavutettu asema nousee niin sanotusti päähän. Alun perin hyvänä pidetty tyyppi näyttää menettäneen suhteellisuuden tajunsa ja alkaa elää omassa kuplassaan välittämättä muista.
