Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Vuorovaikutus

Sosiaalinen valta 2/3

Joskus toivot myös voivasi salata, mitä todel­li­suu­dessa ajat­telet. Sosi­aa­linen valta onkin saman­ai­kai­sesti sekä näkyvää että pii­lo­tettua. Joskus on hyötyä siitä, että kaikki tie­tävät, keiden kanssa olet läheinen, toi­sinaan taas tuntuu parem­malta olla pal­jas­ta­matta ver­kos­tojaan. Tosin viime kädessä mikään ei jää piiloon, sillä huo­maamme her­kästi sekä vai­kut­ta­mis­pyr­ki­mykset että suhtautumisen.

Sosi­aa­linen valta perustuu hen­ki­lö­suh­teisiin, mutta se on myös taitoa vai­kuttaa. Mistä vai­kut­ta­misen taito sitten syntyy? Sosi­aa­lip­sy­kologi Robert B. Cialdini toteaa, että siinä tar­vitaan sekä hen­ki­lö­koh­taisia taitoja että tukea muilta, yksin ei pärjää. Pitää tuntea asia, olla mukana tapah­tumien kes­ki­pis­teessä ja auttaa rat­kai­semaan pul­ma­ti­lanteet eikä vain seu­railla, mitä tapahtuu. Tar­vitaan myös joh­don­mu­kai­suutta ja halua auttaa vas­ta­vuo­roi­sesti niitä, joilta on itse saanut apua. Jos saa lisäksi jul­ki­sesti hyvää palau­tetta ja maineen hyvänä tyyppinä, voi saada lisää puo­les­ta­pu­hujia. Toisin sanoen, kun saa muilta arvos­tusta, saa samalla lisää sosi­aa­lista valtaa.

Mie­leeni tulee heti monta ihmistä, joiden toi­minta on ollut niin vakuut­tavaa, että se veti muut mukaansa. Heitä yhdisti ammat­ti­taito ja arvostus, mutta kukin toimi omalla per­soo­nal­li­sella tavallaan.

Muistan yli­opiston leh­torin, joka luennoi niin mukaan­sa­tem­paa­vasti ja eloi­sasti, että salil­linen ihmisiä kuunteli her­keä­mättä. Toinen yhtä vakuuttava, mutta täysin eri­lainen opettaja sen sijaan luki esi­tyk­sensä mon­o­to­ni­sella äänellä, mutta sisältö oli niin kiin­nos­tavaa, ettei kukaan halunnut jättää luentoja väliin.

En unohda myöskään työ­ryhmän vetäjää, joka sai kaikkien arvos­tuksen sillä, että antoi jokai­selle riit­tä­västi aikaa puhua omasta työstään, enkä tii­min­ve­täjää, joka jaksoi olla hyvän­tuu­linen sil­loinkin, kun työt eivät sujuneet niin kuin piti. Mie­lessäni on myös johtaja, jonka kokemus alasta oli yli­ver­tainen ja tapa puhua niin rau­hal­linen, että kii­vaim­matkin tun­tuivat rauhoittuvan.

Ei, rau­hal­lisuus ei ollut unet­tavaa, vaan se antoi tilaa sille, että saattoi olla eri mieltä eikä siitä seu­rannut suh­teiden rikkoutumista.

Samassa pai­kassa oli myös toinen johtaja, joka puo­lestaan innosti nopeu­della ja suo­ra­pu­hei­suu­della ja haastoi jokaisen tekemään parhaansa.

Muistan myös monia hyviä työ­ka­ve­reita. Yksi teki vai­ku­tuksen osaa­mi­sellaan, toinen tavallaan toimia ihmisen kanssa, kolmas esiin­ty­mis­tai­doillaan ja moni pel­kästään sillä, että jaksoi kuun­nella, halusi auttaa ja oli tukena sil­loinkin, kun tör­mäsin arjen epäonnistumisiin. 

Olen varma, että sinunkin lähiym­pä­ris­tössäsi on hyviä esi­merkkejä ihmi­sistä, joita olet arvos­tanut eri syistä. Mutta löytyy toden­nä­köi­sesti myös niitä, joiden toi­minnan koet täysin toisin. Joskus saa­vu­tettu asema nousee niin sano­tusti päähän. Alun perin hyvänä pidetty tyyppi näyttää menet­täneen suh­teel­li­suuden tajunsa ja alkaa elää omassa kuplassaan välit­tä­mättä muista. 

Soita 000 000 0000