Työ, homma, duuni, toimi, hanke, projekti. Voi tietenkin kysyä, onko sillä niin väliä, mitä sanaa käyttää, tärkeintähän on, että asia tulee selväksi. Pitää tehdä jotain.
Mieleeni palaa kuitenkin usein vuosien takainen tilanne, jolloin kuulin olevani töissä ”puuhamaassa”. Kyse ei suinkaan ollut lapsille tarkoitetusta paikasta, vaan ison yrityksen kehittämistiimistä. Ihmettelin kollegoiden sanavalintaa, ja selitys oli, että työ on tällaista puuhastelua puuhamaassa. Muut ovat niitä, jotka tekevät sitä oikeaa asiakastyötä, me vain kehitellään täällä kaikenlaista.
En tuntenut oloani siellä koskaan oikein kotoisaksi, enkä myöskään itseäni tarpeelliseksi.
Myöhemmin opin, että sana ”puuhamaa” oli muuallakin yleisessä käytössä. Ehkä se oli oman työn ennakoivaa puolustamista, ehkä se kuvasi ilmapiiriä tai tapaa toimia, ehkä oli kyse vain huumorista. Mutta en voinut välttyä ajatukselta, että sanavalinnat ja tapa puhua työstä rapauttivat paitsi luottamusta tiimiin ja sen tekemisiin myös ammatillista itsetuntoa.
Sillä on vaikutuksensa myös palautteen vastaanottamiseen. On helpompi tunnistaa ja hyväksyä palaute, jos sen saa sellaiselta, johon luottaa tai jonka ammatillista osaamista arvostaa. On myös luontevaa olla eri mieltä silloin, kun tunnelma on välitön.
Kun tiimillä on sama käsitys tehtävistä ja niiden merkityksestä, on helpompi myös luottaa toisiin. Silloin yhteistyökin sujuu paremmin.
