Roolit kärjistävät toiminnan

Ihminen muuttuu usein työyh­teisön tilan­teissa roo­li­hah­moksi, jonka toi­minta kär­jis­tetään muu­tamien lauseiden kuvaksi. Tapoihin vii­tataan usein sano­malla ”taas Mikko…” tai ”Niina ei koskaan…” -tyyp­pi­sillä lauseilla. Heille, joista ker­rotaan usein (kuten esi­miehet tai johto), annetaan joskus lempi- tai pilk­kanimi, joka kuvastaa muiden suh­tau­tu­mista. Tois­tuvien tari­noiden kohde nimetään uudella nimellä, joka kär­jistää häneen lii­tetyt mielikuvat.

Työyh­tei­sössä monet ovatkin jollain tavoin kär­jis­tettyjä toi­mi­joita, ei vält­tä­mättä saman­lainen ihminen, mil­laisena läheiset hänet tun­tevat. Työyh­teisön antamat, itse otetut ja hen­kilöä lei­maavat roolit vai­kut­tavat voi­mak­kaasti siihen, mil­laisena kukin meistä työ­pai­kalla koetaan.

Sana rooli on alun perin vii­tannut draamaan ja pape­ri­rullaan, johon näyt­te­lijän vuo­ro­sanat oli kir­joi­tettu. Rooli kuvaakin eri­tyisen hyvin sitä, miten ihmiset toi­mivat myös orga­ni­saa­tioissa: heille annetun teh­tävän ja siinä odo­tetun tavan, roolin, mukaisesti.

Esit­tä­misen idea on muokata omat pyr­ki­mykset muille ymmär­ret­tä­väksi toi­min­naksi, jotta oma tavoite voisi toteutua. Se edel­lyttää tie­toi­suutta työyh­teisön odo­tuk­sista ja sopivan roolin valintaa ja esit­tä­mistä. Niiden kautta voi näyttää osaa­mi­sensa ja tehdä itsensä kiin­nos­ta­vaksi. Esit­tä­misen kautta muok­kaamme itses­tämme ikään kuin tuotteen, joka on helppo hankkia ja jonka omis­ta­minen tuo myös osta­jalle sosi­aa­lista arvos­tusta. Esi­tyksen onnis­tum­mista arvioidaan yleisön ja muiden esit­täjien toi­mesta. Pal­kintona on sosi­aa­linen pär­jää­minen tai epäonnistuminen.