Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Kuvit­te­le orga­ni­saa­tio, jos­sa ei juu­ri puhu­ta. Vain vält­tä­mät­tö­mis­sä tilan­teis­sa vaih­de­taan muu­ta­ma sana ja nekin vai­meas­ti. Mie­ti myös työyh­tei­söä, jos­sa kes­kus­te­lu on vil­kas­ta ja koh­taa­mi­sia on pal­jon. Molem­mil­la on seu­rauk­sen­sa. Ilma­pii­ri vai­kut­taa tun­nel­maan ja haluun teh­dä yhteis­työ­tä ja venyä tavoit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si. Vai­ku­tus ei kui­ten­kaan jää vain yksi­lön tasol­le. Puhe- ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta­vat luo­vat yhteis­tä työ­kult­tuu­ria. Puhe­ta­van vai­ku­tuk­ses­ta on kir­joit­ta­nut oival­ta­vas­ti mm. Pirk­ko Muik­ku-Wer­ner (2012).

Tapa puhua on kei­no vai­kut­taa ja lisä­tä uskot­ta­vuut­ta sosi­aa­li­sis­sa tilan­teis­sa. Puhe ker­too per­soo­nal­li­suu­des­ta, sosi­aa­li­ses­ta ase­mas­ta ja suh­tees­ta mui­hin.  Puhues­sam­me emme vain pyy­dä, kysy, ker­ro tai ohjaa. Vai­ku­tam­me toi­siim­me myös näyt­tä­möl­li­sin kei­noin: sana­va­lin­nat, into­naa­tio, pai­no­tuk­set, teho­sa­nat, ver­taus­ku­vat ja innos­tus tai tur­hau­tu­mi­nen ovat kaik­ki kei­no­ja tehos­taa vies­tiä.

Puhe on tie­don välit­tä­mis­tä mut­ta yhtä pal­jon myös tapa luo­da mer­ki­tyk­siä ja kuva­ta val­ta­suh­tei­ta. Suh­tau­tu­mi­nen kuu­luu pait­si kes­kus­te­lu­ta­vois­sa ja sana­va­lin­nois­sa myös sanat­to­mas­sa vies­tin­näs­sä ja tavois­sa, joil­la vai­e­taan, osoi­te­taan välin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä tai kiis­tel­lään. Vuo­ro­vai­ku­tuk­sen myö­tä syn­tyy työyh­tei­sön vakiin­tu­nut puhe­ta­pa, dis­kurs­si, joka on yhtei­nen vakiin­tu­nut näke­mys sii­tä, mikä on tär­ke­ää. Dis­kurs­se­ja tut­ki­mal­la voi­daan pääs­tä kiin­ni sii­hen, miten toi­min­ta ja puhe tuot­taa yhtei­sön sosi­aa­lis­ta todel­li­suut­ta. Dis­kurs­seil­la voi­daan sekä pii­lot­taa että koros­taa. On tun­ne­ta­sol­la iso ero, kut­su­taan­ko muu­tos­ta orga­ni­saa­tios­sa raken­ne­muu­tok­sek­si, tehos­ta­mi­sek­si, sanee­rauk­sek­si tai toi­min­nan uudis­ta­mi­sek­si. Dis­kurs­si tuo esil­le, mihin pyri­tään ja mitä arvos­te­taan. 

Työyh­tei­sös­sä voi olla val­lal­la esi­mer­kik­si tehok­kuus-, myyn­ti-, kus­tan­nus- tai pal­ve­lu­dis­kurs­si. Se ker­too kei­nois­ta, joil­la orga­ni­saa­tion usko­taan onnis­tu­van. Dis­kurs­sia kuvaa myös tapa, jol­la puhu­taan vaik­ka­pa tii­mi­työn mer­ki­tyk­ses­tä tai ikään­ty­vien työn­te­ki­jöi­den roo­lis­ta. Tai kun anne­taan eri­lai­sia lem­pi­ni­miä: kehit­tä­mi­sor­ga­ni­saa­tios­ta tulee puu­ha­maa, taus­ta­teh­tä­vis­tä sälää tai esi­mie­hes­tä pomo tai pääl­le­päs­mä­ri. Tapa puhua toi­min­nas­ta ja ihmi­sis­tä mää­rit­tää näis­sä teh­tä­vis­sä ole­vien mer­ki­tys­tä, iden­ti­teet­tiä ja mah­dol­li­suuk­sia orga­ni­saa­tios­sa. Jos­kus mer­ki­tyk­sel­li­sin­tä saat­taa olla se, mitä jäte­tään sano­mat­ta.

Pin It on Pinterest