Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

puhetapa

Puhetavalla on merkitystä

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Kuvittele orga­ni­saatio, jossa ei juuri puhuta. Vain vält­tä­mät­tö­missä tilan­teissa vaih­detaan muutama sana ja nekin vai­measti. Mieti myös työyh­teisöä, jossa kes­kustelu on vil­kasta ja koh­taa­misia on paljon. Molem­milla on seu­rauk­sensa. Ilma­piiri vai­kuttaa tun­nelmaan ja haluun tehdä yhteis­työtä ja venyä tavoit­teiden saa­vut­ta­mi­seksi. Vai­kutus ei kui­tenkaan jää vain yksilön tasolle. Puhe- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tavat luovat yhteistä työ­kult­tuuria. Puhe­tavan vai­ku­tuk­sesta on kir­joit­tanut oival­ta­vasti mm. Pirkko Muikku-Werner (2012).

Tapa puhua on keino vai­kuttaa ja lisätä uskot­ta­vuutta sosi­aa­li­sissa tilan­teissa. Puhe kertoo per­soo­nal­li­suu­desta, sosi­aa­li­sesta ase­masta ja suh­teesta muihin.  Puhues­samme emme vain pyydä, kysy, kerro tai ohjaa. Vai­ku­tamme toi­siimme myös näyt­tä­möl­lisin keinoin: sana­va­linnat, into­naatio, pai­no­tukset, teho­sanat, ver­taus­kuvat ja innostus tai tur­hau­tu­minen ovat kaikki keinoja tehostaa viestiä. 

Puhe on tiedon välit­tä­mistä mutta yhtä paljon myös tapa luoda mer­ki­tyksiä ja kuvata val­ta­suh­teita. Suh­tau­tu­minen kuuluu paitsi kes­kus­te­lu­ta­voissa ja sana­va­lin­noissa myös sanat­to­massa vies­tin­nässä ja tavoissa, joilla vai­etaan, osoi­tetaan välin­pi­tä­mät­tö­myyttä tai kiis­tellään. Vuo­ro­vai­ku­tuksen myötä syntyy työyh­teisön vakiin­tunut puhetapa, dis­kurssi, joka on yhteinen vakiin­tunut näkemys siitä, mikä on tärkeää. Dis­kursseja tut­ki­malla voidaan päästä kiinni siihen, miten toi­minta ja puhe tuottaa yhteisön sosi­aa­lista todel­li­suutta. Dis­kurs­seilla voidaan sekä pii­lottaa että korostaa. On tun­ne­ta­solla iso ero, kut­su­taanko muu­tosta orga­ni­saa­tiossa raken­ne­muu­tok­seksi, tehos­ta­mi­seksi, sanee­rauk­seksi tai toi­minnan uudis­ta­mi­seksi. Dis­kurssi tuo esille, mihin pyritään ja mitä arvostetaan. 

Työyh­tei­sössä voi olla val­lalla esi­mer­kiksi tehokkuus-, myynti-, kus­tannus- tai pal­ve­lu­dis­kurssi. Se kertoo kei­noista, joilla orga­ni­saation uskotaan onnis­tuvan. Dis­kurssia kuvaa myös tapa, jolla puhutaan vaikkapa tii­mityön mer­ki­tyk­sestä tai ikään­tyvien työn­te­ki­jöiden roo­lista. Tai kun annetaan eri­laisia lem­pi­nimiä: kehit­tä­mi­sor­ga­ni­saa­tiosta tulee puu­hamaa, taus­ta­teh­tä­vistä sälää tai esi­mie­hestä pomo tai pääl­le­päsmäri. Tapa puhua toi­min­nasta ja ihmi­sistä mää­rittää näissä teh­tä­vissä olevien mer­ki­tystä, iden­ti­teettiä ja mah­dol­li­suuksia orga­ni­saa­tiossa. Joskus mer­ki­tyk­sel­li­sintä saattaa olla se, mitä jätetään sanomatta. 

Soita 000 000 0000