Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Organisaatiopelit

Organisaatiopelien maailma

Joskus työyh­tei­sössä pelataan eri­laisia pelejä. Niissä tais­tellaan paitsi niu­koista resurs­seista myös val­lasta, mai­neesta, pää­tök­sen­te­ko­mah­dol­li­suuk­sista ja arvos­tuk­sesta. Pelin säännöt voivat olla vakiin­tu­neita ja kai­kille tuttuja, tai ne voivat muuttua tilanteen mukaan. Ydin pysyy kui­tenkin samana: tar­koitus on voittaa vas­tus­tajat. Kuten muis­sakin peleissä, pelaa­jilla on eri­laisia rooleja: On hyök­kääjiä, puo­lus­tajia ja syöt­täjiä. Tak­ti­koita ja puur­tajia, har­kit­sevia ja kaikkiin tais­te­luihin her­kästi osal­lis­tuvia, kukin tyy­linsä mukai­sesti. Jokainen on valinnut jouk­ku­eensa ja pelaa sen puolesta. 

Tuhoavien pelien merkkejä ovat epä­ta­val­liset valinta- ja nimi­tys­käy­tännöt, epä­joh­don­mu­kainen pää­tök­senteko, vali­koiva tie­dot­ta­minen ja asioiden salailu. Pelit näkyvät myös arki­sim­missa yhteyk­sissä. Joil­lakin tii­meillä on eri­tyis­asema tai oikeus käyttää aikaa muuhun kuin perus­teh­tävään. Tavoitteet voivat muuttua jat­ku­vasti, tai tie­dot­ta­minen tuntuu olevan moni­mut­kaista ja hidasta.

Orga­ni­saatio- ja val­ta­pelien avulla tais­tellaan toisin sanoen auk­to­ri­tee­tista, valta-ase­masta, kil­pai­lijan voit­ta­mi­sesta ja muu­toksen toteut­ta­mi­sesta. Halutaan siis lisää valtaa ja vai­kut­ta­mis­mah­dol­li­suuksia orga­ni­saation toi­mintaan. Se tapahtuu esi­mer­kiksi liit­tou­tu­malla ver­taisten kesken tai ole­malla näyt­tävän lojaaleja johtoa kohtaan sisä­piiriin pää­se­mi­seksi. Voidaan pyrkiä luomaan omaa val­ta­kuntaa yhdessä oman orga­ni­saation kanssa tai hank­kimaan kaikki mah­dol­liset lisä­re­surssit omalle orga­ni­saa­tiolle. Tai yrittää tehdä itsestä kor­vaa­maton asian­tun­tijana tai tukea tiimin riip­pu­vuutta itsestä esi­miehenä. Tyy­pil­listä on tiedon pimit­tä­minen tai tar­koi­tus­ha­kuinen ja vali­koiva vies­tintä. Voidaan myös toimia kulissien takana taus­ta­vai­kut­tajana tai tehdä tar­koi­tuk­sel­lisen näyt­täviä tekoja oman aseman ja tavoit­teiden vahvistamiseksi.

Val­ta­pe­leillä on kak­sois­ta­voite: niiden tar­koitus on sekä sosi­aa­listaa halut­tuihin tavoit­teisiin ja toi­mintaan että hil­jentää kri­tiikki ongel­mista. Pelejä pelataan siis paitsi omien pyr­ki­mysten toteut­ta­mi­seksi myös siksi, että niiden kautta ohjataan muita toi­mimaan pelaajan odo­tusten mukaisesti. 

Kun orga­ni­saa­tio­pelit ovat menneet liian pit­källe, pelko hiipii orga­ni­saa­tioon. Epä­luulot ja epä­varmuus saavat jokaisen puo­lus­tus­kan­nalle ja muok­kaamaan käsi­tyksiä työstä ja yhteis­työstä. Pelaajien ajattelu kapeutuu ja oman ryhmän etuja ajetaan muista piit­taa­matta. Silloin voidaan joutua tilan­teeseen, jossa par­haimmat jät­tävät orga­ni­saation, osa kes­kittyy vain itseensä ja loput eivät saa tilaa käyttää osaa­mistaan ja toteuttaa orga­ni­saation tavoit­teita. Polii­tik­kojen aika menee oman aseman var­mis­ta­miseen, muiden työssä sinnittelyyn. 

Soita 000 000 0000