Luottamusta voi kuvata myös johdonmukaisuutena ja mahdollisuutena ennakoida. Toisin sanoen siis uskoo, ettei toinen yhtäkkiä ala toimia täysin oudosti tai tahallaan vahingoita sanoilla tai teoilla. Sen sijaan kokee voivansa luottaa siihen, että asiat sujuvat sovitusti eikä mikään olennainen muutu yllättäen. Lupaukset ja aikataulut pitävät, muutokset kerrotaan heti, kun ne ovat tiedossa. Keskustelu on avointa ja rehellistä, eivätkä asiat leviä niille, joille ne eivät kuulu.
Voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta vain sellaiseen voi luottaa, joka osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.
Luottamuksen huomaa pienistä arkisista asioista.
Siitä, että yhteistyö sujuu ja yhdessä on helppoa ja mukava olla. Tuntee olevansa hyväksytty ja tietää, ettei tule torjutuksi tai etteivät muut loukkaa tahallaan. Eikä tarvitse jatkuvasti puolustautua, alistua tai hyökätä. Keskustelulle ja kysymyksille annetaan luontevasti tilaa ja tietää, ettei ketään nolata. Mahdollisuus säilyttää kasvonsa onkin keskeistä hyvässä ilmapiirissä.
Mutta joskus luottamus voi rikkoutua vahingossa, väärinkäsitysten tai puhumattomuuden takia. Luemme ja tulkitsemme toisiamme kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Pienetkin havainnot ja tiedon muruset siitä, mitä julkisesti tai kulissien takana tapahtuu, vaikuttavat siihen, miten koemme toisemme.
