Organisaatiopolitikointi rapauttaa yhteisön

Aina orga­ni­saatiot eivät ole yhtä suurta per­hettä, joka toimii yhteisen hyvän eteen. Usein kil­paillaan ase­mista ja val­lasta ja pelataan peliä, jossa oma teke­minen yri­tetään saada näyt­tämään yli­ver­tai­selta suh­teessa muihin. Hyväkään orga­ni­saa­tio­kult­tuuri ei poista sitä, että orga­ni­saa­tio­elämä on aika ajoin poliit­tisen tais­telun kenttä.

Jokainen tun­nistaa orga­ni­saa­tio­po­li­tiikan maa­ilman. Kyseessä on kaikki se, mitä tapahtuu, kun omat int­ressit tulevat tär­keäm­mäksi kuin orga­ni­saation tehtävä. Se on itsek­kyyttä oman uran edis­tä­mi­sessä, toteaa ilmiötä tut­kinut Robert C. Schneider. 

Orga­ni­saa­tio­po­li­ti­kointi viittaa käyt­täy­ty­miseen, joka ajaa toteut­tamaan omat tai vii­te­ryhmän pää­määrät muista välit­tä­mättä. Orga­ni­saation yhteinen etu ja tavoitteet jäävät syrjään, kun haetaan parempaa asemaa, pal­kit­se­mista tai vai­ku­tus­valtaa. Orga­ni­saa­tio­po­li­tiikan vas­ta­kohtana voidaan pitää kes­ki­näistä tukea, sitä, että omalla toi­min­nalla halutaan samalla auttaa muita ja var­mistaa yhteisten pää­määrien toteu­tu­minen. Poli­ti­kointi ja kes­ki­näinen tuki voi­daankin nähdä työyh­teisön toi­minnan ääri­päinä. Toinen tuhoaa yhteis­työtä, toinen rakentaa sitä. 

Mitä keinoja orga­ni­saa­tio­po­li­ti­koin­nissa käy­tetään? Omia etuja edis­tetään esi­mer­kiksi ohit­ta­malla orga­ni­saation pro­to­kolla ja pro­sessit ja lai­min­lyö­mällä yhtei­sesti sovittu. Voidaan myös vas­tustaa muu­toksia ja pyrkiä yllä­pi­tämään nyky­tilaa, jos muutos hei­ken­täisi omaa asemaa. Kun tilanne ja valta-asemat pysyvät ennallaan, voi myös poli­ti­kointi jatkua vanhan mallin mukaisesti.

Poli­ti­kointi saa vallan, jos johto osoittaa omalla toi­min­nallaan ja pal­kit­se­mi­sella poli­ti­koinnin menes­ty­misen kei­noksi. Kun johto sen sijaan var­mistaa, että orga­ni­saation peri­aatteet ja käy­tännöt ovat selkeät ja läpi­nä­kyvät ja että niitä nou­da­tetaan rei­lusti ja yhden­mu­kai­sesti kaikkien koh­dalla, ei poli­ti­koin­nille jää niin paljon sijaa. Tär­keintä on edistää kes­ki­näistä tukea ja yhteis­työtä. Se tar­koittaa ennen kaikkea ystä­väl­li­syyden ja myön­tei­syyden ilma­piiriä mutta myös osaa­miseen kehit­tä­mistä ja ura­mah­dol­li­suuksien raken­ta­mista kaikille.