Yhdessä työtehtävässäni päiväni täyttyivät erilaisista ongelmatilanteiden selvittelyistä ja ratkaisujen hakemisesta. Oli työnjaon epäselvyyksiä, vääriä käsityksiä tehtävien sisällöstä, vaikeiksi koettuja työpareja, hankalia työryhmiä ja paljon takana puhumista ja juoruilua. Niitä selvitettiin, soviteltiin ja tehtiin myös muutoksia vastuisiin ja organisaatioon. Aika oli opettavaista, mutta myös kuormittavaa.
Ehkä keskeisin oppi oli se, että ristiriidat yhteisön sisällä kertovat aina siitä, että jotain on muutettava. On selvitettävä keskinäisiä välejä hiertävät seikat ja parannettava yhteistyötä ja sosiaalisten tilanteiden sujumista. On kirkastettava tehtävät, sovittava selkeät vastuut ja puhuttava keinoista, tavoitteista ja aikataulusta. Näin on tehtävä mieluiten heti yhteistyön alussa mutta viimeistään silloin, kun tehtävät muuttuvat tai uusia ihmisiä tulee mukaan.
Yhdessä puhuminen on sekä keino ehkäistä ristiriitojen syntymistä että tapa selkiyttää yhteistyötä. Se on erityisen tarpeen tilanteissa, jotka ovat alttiita väärinkäsityksille, kuten silloin, kun tehdään muutoksia tehtäviin, toimintatapaan tai organisaatioon. Erimielisyyden alkuvaiheissa sen ratkaiseminen on paljon helpompaa kuin silloin, kun rasittava ja yhteistyötä hankaloittava tilanne on jo jatkunut pitkään.
