Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Näyttämöllisyys ja esittämisen voima 3/5

Toisten ymmär­tä­mistä moni­mut­kaistaa sekin, että omasta toi­min­nastaan on paljon paremmin perillä kuin muiden. Omat motiivit ja teot tun­tuvat yleensä perus­tel­luilta ja fik­suilta, kun taas toisten teke­miset tai puheet saat­tavat vai­kuttaa oudoilta, ellei suo­rastaan kysee­na­lai­silta. Usein myös sallii itselleen sel­laista, mitä ei voi hyväksyä muilta, vaikka se kuu­los­taakin epäloogiselta.

Ai mitä se käy­tän­nössä tar­koittaa?  Joku saattaa esi­mer­kiksi kri­ti­soida hyvin ura­tie­toisia, vaikka pitää itsekin tär­keänä päästä tiettyyn asemaan. Toinen her­mostuu jonkun tavasta kes­keyttää jat­ku­vasti muiden puhe, vaikka tekee itse juuri samaa. Kolmas ei pidä etui­li­joista, vaikka ei itse suostu koskaan jäämään jonon hän­nille. Mikä vain käyt­täy­ty­minen voi olla sel­laista, joka toisen tekemänä ärsyttää, vaikka olisi itse ihan samanlainen.

Mieti hetki tut­tujasi, ja itseäsi. Muistat ehkä tilan­teita, joissa olet mie­lessäsi moit­tinut muita, mutta hetken päästä tehnyt itsekin samoin. Tai olet tavoi­tellut samaa kuin muut, ja sitten ihme­tellyt heidän int­res­sejään. Ihmi­sistä ja kei­noista riip­pu­matta syy toi­mintaan on poh­jim­miltaan sama: saisi halua­mansa tai vält­täisi jotain epä­mie­luista. Ja silloin, kun kaikki haluavat samaa, on kil­pai­lu­ti­lanne valmiina. 

Siinä tai­sikin olla tuon vuosien takaisen tiimin ongelma. Epä­luulo hei­kensi suh­teita ja lietsoi kil­pailua. Räjäh­dys­herkkä ilma­piiri sai jokaisen tark­kai­lemaan, tul­kit­semaan ja levit­tämään arvailtua tietona. Pää­telmiin haettiin kave­reilta vah­vis­tusta, ja niillä oikeu­tettiin oma käyttäytyminen.

Oli niin paljon hel­pompi ymmärtää itseä ja kave­reita kuin niitä toisia.

Tärkeää oli myös antaa ulospäin kuva, että asiat sujuivat ellei nyt täy­del­li­sesti, niin ainakin ihan hyväk­syt­tä­västi. Olim­mehan kaikki ammattilaisia.

Tai ehkemme sit­tenkään, sillä olen­nainen osa amma­til­li­suutta on kyky tehdä yhteistyötä. 

Sosiologi David Shulman muis­tuttaa, että nyky-yhteis­kun­nassa oikean vai­ku­telman syn­ty­minen on monesti tär­keämpää kuin osaa­minen. Väite täy­dentää hyvin Erving Goff­manin yli vii­si­kym­mentä vuotta vanhaa aja­tusta siitä, että sosi­aa­liset suhteet raken­tuvat usein enemmän vai­ku­telmien ja ulkoisen ole­muksen kuin asioiden perusteella.

Siinä tii­missä jäimme van­giksi toi­sis­tamme saamaan kuvaan.  Vaikka tun­nis­timme tois­temme osaa­misen, se ei riit­tänyt hyvien suh­teiden rakentamiseen.

Oma rooli sosi­aa­li­sissa tilan­teissa on mut­kikas yhdis­telmä olo­suh­teita, odo­tuksia ja suh­teita. Rooli perustuu siihen, mil­laisen kuvan haluaisi antaa itsestään, mutta se myös muok­kautuu vuo­ro­vai­ku­tuksen myötä. Rea­goimme her­kästi muiden suh­tau­tu­miseen, kom­ment­teihin ja eri­tyi­sesti niistä herääviin tun­teisiin. Tunteet saavat toi­mimaan, mutta niitä myös pii­lo­tetaan, koros­tetaan ja työn­netään syrjään sen mukaan, minkä ole­tetaan olevan parasta juuri siinä tilanteessa.

Jos ne eivät vie kokonaan mukanaan. Silloin saattaa toimia tavalla, jota jäl­ki­käteen harmittelee.

Kerta ker­ralta omasta esi­tyk­sestä tulee aina vain vakuut­ta­vampi, sillä kokemus opettaa. Oppi­misen kään­tö­puoli on, että tavat ja roolit istuvat tiu­kassa sil­loinkin, kun olisi vii­sasta toimia toisin.

Soita 000 000 0000