Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Orga­ni­saa­tion voi näh­dä vakiin­tu­nee­na, jat­ku­via orga­ni­saa­tio­muu­tok­sia lukuun otta­mat­ta pysäh­ty­neen tun­tui­se­na möh­kä­lee­nä, joka jun­naa pai­kal­laan. Tai se voi olla ket­te­räs­ti uusiin haas­tei­siin mukau­tu­va pie­ni jouk­ko, joka innos­tuu juu­ri muu­tok­sis­ta. Ver­kos­tot kuu­lu­vat sen sys­tee­miin, mut­ta myös hie­rar­kia, ihmis­ten väli­set suh­teet ja tapa toi­mia yhdes­sä. Huo­li­mat­ta sii­tä, onko orga­ni­saa­tio iso vai pie­ni, jäh­meä vai jous­ta­va, sitä sää­te­le­vät samat lai­na­lai­suu­det. Orga­ni­saa­tio on komplek­si­nen koko­nai­suus, jon­ka kaik­ki osat vai­kut­ta­vat toi­siin­sa. Moni­mut­kai­suus ei rajoi­tu vain raken­tee­seen ja toi­min­ta­ta­poi­hin, vaan ulot­tuu myös sii­hen, mitä ihmis­ten välil­lä tapah­tuu.

Arki­ko­ke­muk­sen perus­teel­la orga­ni­saa­tiois­sa tun­tuu tapah­tu­van pal­jon sel­lais­ta, jota on vai­kea ymmär­tää. Pää­tök­siä, joi­den perus­teis­ta ei tun­nu saa­van kiin­ni. Tilan­tei­ta, jot­ka tun­tu­vat epä­mää­räi­sil­tä ja jos­kus kaoot­ti­sil­ta. Ihmi­siä, jot­ka yhteis­työn sijas­ta tun­tu­vat vetäy­ty­vän tai käy­vän jat­ku­vaa hyök­käys-puo­lus­tus­tais­te­lua. Ilma­pii­ri, joka muut­tuu kuin tai­kais­kus­ta, kun jotain yllät­tä­vää tapah­tuu.

Ja sit­ten on tie­ten­kin kaik­ki se, joka on luon­nol­lis­ta ja help­poa: Ilo yhteis­työs­tä. Yhdes­sä jaet­tu onnis­tu­mi­nen ja asiak­kail­ta saa­tu­ja kehu­ja. Tun­ne sii­tä, että itse­tun­to vah­vis­tuu osaa­mi­sen kehit­tyes­sä ja että on saa­nut maa­il­man par­haat kol­le­gat. Tie­to sii­tä, että juu­ri tämä on oikea paik­ka minul­le juu­ri nyt.

Orga­ni­saa­tio raken­tuu ihmis­ten väli­sis­tä suh­teis­ta ja toi­min­nas­ta, yhtei­sis­tä koke­muk­sis­ta. Yhtei­nen his­to­ria näkyy tut­tui­na tapoi­na ja totea­muk­si­na, tois­tu­vi­na ilmiöi­nä ja tun­tei­na, saman­kal­tai­si­na pää­tök­sen­teon perus­tei­na ja tapa­na rat­kais­ta tai jät­tää pöy­däl­le asioi­ta. Kan­nam­me muka­nam­me työyh­tei­sös­tä toi­seen aiem­min koet­tua. Niis­sä on miel­lyt­tä­viä ja han­ka­lia koke­muk­sia, toi­vei­ta ja kuvi­tel­mia, ihan­tei­ta ja tar­pei­ta. Ajan myö­tä ne ovat muok­kau­tu­neet mie­len sisäi­sik­si kuvik­si ja käsi­kir­joi­tuk­sek­si, jot­ka ohjaa­vat käyt­täy­ty­mis­tä. Ne ovat osa orga­ni­saa­tion moni­ää­ni­syyt­tä, eri­lais­ten näke­mys­ten kir­joa.

Pin It on Pinterest