Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Luottamuskulttuuri

Luottamus on kulttuurissa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Mistä yhteisön kult­tuu­rissa on kyse? Sillä on monta nimeä: työ­kult­tuuri, toi­min­ta­kult­tuuri, yri­tys­kult­tuuri, orga­ni­saa­tio­kult­tuuri, kult­tuuri. Nimestä huo­li­matta kyse on samasta ilmiöstä. Sanalla ”kult­tuuri” tar­koi­tetaan niitä tie­tylle ryh­mälle omi­naisia piir­teitä, jotka tekevät siitä oman­lai­sensa ja ainut­laa­tuisen, eri­laisen kuin kaikki muut.

Kult­tuuri tekee kal­tai­sekseen. Vaikka kuinka ajat­telisi ole­vansa itse­näinen eikä mikään lauman mukana menijä, ei kult­tuurin voimaa voi ohittaa. Muu­tumme aina vähintään hieman saman­lai­seksi kuin muut.

Myös silloin, kun ihmet­telee yhteistä tapaa toimia. Olin kerran tii­missä, joka tuntui kan­gis­tuneen omiin kaa­voi­hinsa, eikä tilanne häi­rinnyt siellä pitkään olleita. Me uudet sen sijaan ihmet­te­limme kou­ke­roisia toi­min­ta­tapoja. Muu­tosta emme juuri saaneet aikaan, mutta opimme kyllä toi­mimaan saman mallin mukaisesti. 

Sen vas­ta­kohtana oli pari vuotta myö­hemmin työyh­teisö, jossa mikään toi­min­tatapa ei pysynyt kovin pitkään enti­sellään, sillä yhteisön motto oli jatkuva uudis­tu­minen. Juuri kun oli ehtinyt omaksua uudet ohjeet, ne muut­tuivat, ja oppi­minen alkoi alusta. Siellä oppi var­mis­tamaan, miten juuri sillä het­kellä kuului mene­tellä, muutoin sai kuulla elä­vänsä men­neessä maailmassa. 

Samalla tavoin opimme ryh­mässä myös sen, mil­lainen asema kul­lakin on ja miten häneen suh­tau­dutaan. Se välittyy yllät­tävän nopeasti. 

Soita 000 000 0000