Kriittinen tilanne paljastaa yhteisön kasvot

Vii­me­ai­kaiset koke­mukseni kuvaavat hyvin kahta hyvin eri­laista kult­tuuria ja tapaa johtaa.

Molem­missa ryh­missä on paljon samaa. Yhteinen kiin­nos­tuksen kohde, kes­kenään tutut ihmiset ja tilanne, jossa pitää tehdä pää­töksiä. Mutta se, mikä erottaa yhteisöt toi­sistaan, on tapa toimia. Kun tilanne alkaa mennä mut­kik­kaaksi eikä yksi­se­lit­teistä hyvää rat­kaisua ole, alkavat erot näkyä.

Toinen porukka tii­visti rivejään löy­tääkseen yhteisen rat­kaisun. Toinen irtaantui entistä enemmän toi­sistaan ja lähes rii­tautui kai­kessa eri­mie­li­syy­dessään. Ensim­mäi­sessä ryh­mässä jätettiin omat työt het­keksi syrjään ja autettiin toisia, toi­sessa alettiin muo­dostaa reviirejä.

En voinut olla miet­ti­mättä työ­ryhmien vetäjien tapaa toimia. Toi­sessa johtaja pyrki tie­toi­sesti yhdis­tämään ihmiset yhteisen tavoitteen äärelle, toisen käyt­täy­ty­minen ajoi ihmiset eri­mie­li­siksi pie­niksi kli­keiksi. Toi­sessa ryh­mässä puhuttiin koko ajan aiem­mista toi­men­pi­teistä, toi­sessa oltiin tiu­kasti kiinni tässä päi­vässä ja mie­tittiin myös pää­tösten vai­ku­tusta tulevaisuuteen.

Kriit­tinen tilanne pal­jastaa yhteisön kasvot. Ne voivat olla läm­pimät ja yhteis­työ­ha­luiset, kylmät tai kenties pelokkaat, tai ehkä muo­dol­liset tai tees­ken­nellyn näköiset. Yhteiset tilanteet toi­mivat pei­leinä, jotka tekevät kult­tuurin näky­väksi. Se kon­kre­ti­soituu tavassa toimia, siirtyy suoraan tun­teisiin ja vai­kuttaa omaankin toi­mintaan. Esi­mer­kiksi pala­ve­ri­käyt­täy­ty­minen on usein hyvin paljastavaa.

Asioiden suju­misen lisäksi havain­noimme asen­teita, sanoja ja niiden takana olevaa. Eri­tyi­sesti silloin, kun tilanne on mutkikas.